Valittihin töihin paitoja, sanoon, nottei mulle mikään lila passaa, koskaan en oo sellaasta färiä ittelleni tällänny. Mua kattottihin vähä pitkään ja joku älyvalo kysy, notta miten niin et oo pitäny, silimäklasiskin on lilat.

Hahhhah, niinkö muka? Nehän on tummansiniset.

Otin silimäklasit käsihini, hiliaasuus laskeutu...noli lilat. Silimäklasit. Ku aurinko osu niihin, noli vaaliammasti lilahtavat, tummemmas paikas tummat lilat. Voi kiesus. Minen ollu tiänny. Eläköön sinivihersokeus, joka muutteloo färiä. Mun aivoosnani.

Pari vuatta on jo menny liloos silimäklasiis. Koskaan en enää sano ei, ku joku myyjä kysyy, notta tarvittenko apua?