Kyllä tästä vuaresta tuloo sellaanen uusien asiooren ja kokemusten vuasi. Siitei pääse mihkään.
Tyäkaverini, se kauhavalaanen, oli istunu kaikes rauhas keittiönpöyrän ääres, ku autonsa oli alakanu räikättämähän torviansa (miksikä sitä sanotahan, ku painetahan räikkää autos?) autokatokses.
Oli hetken miättiny, notta mitä ihimettä ny!? Ja miäskin Helsingis asti tyäreissulla. Sitte olikin hoksannu, notta se miäshän sielä Isoolla Kirkolla näyttää ny jollekkin tiätämättömälle kuinka autonsa toimii vaikka pohojammaalla asti, ku vähä säätää Hesasta.
Kolleekani oli sitten soittanu miähellensä, nottet kyllä saa tuata teherä, täälä pääs peljästyttihin notton joku hyypiö autos autokatokses. Miäs oli luvannu olla loppuillan taiten.
Jos jourut johkin kauvas jättämähän autos, niin ei häränpäivää, sen kun kotonas kattot onko jätetyn auton ovet lukus ja jäikö valot päälle.
Loppujen lopuuksi...kiusaakin vois teherä jollekin...mullei ei varmasti trenkääsi tuallaasta pikkuvekotinta antaa, oisin aina tekemäs tinkiä.
Kommentit