Nolostunut Moon miättiny aivoleikkausta. Sellaisia ei vissihin tehrä kotioloos? Mä tarvittisin itte jonkun sellaasen; lopotomian tai ainaki sähkösokkeja. Minen tykkää kiharoosta ittelläni, notta jos toi sähkö jätetähän sitten pois. Mullolis puukoon teroottajakin, jos vain löyrän sen. Muistin täs yks päivä, notta tyäpaikaltani saama joululahaja on johonakin, aivan ku siälä olis ollu yhtenä tavarana oopeehoo norrikan jokin juttu! Minen oo varmahan eres avannu lahajaa! Oonkohan eres saanukkaa sitä!! Oliskohan se mun Narnia -huanees?

Mihkä taas joraavuun? Niin, siihen lopotomiahan. Inhoan silittämistä ja kaikki pellavaklettuni vaatii ehrottomasti silitysrautaa, joten en tykkääsi pestä niitä aina. Mutta pakko. Jokaasena päviänä on aina jotakin kletulla, jossei rinnuspiälis, niin ainakin hihansuis tai helemoos. Minen ymmärrä nykyaijan kaffikuppiakaan enää, niis on jokin vika. Vuatavat yläsyrjästä.

Kaikista kamalin sattu onneksi kotona. Minen silleen oo mitenkään hapinesta jäätelön perähän (kuka nauro?). Mutta ostin sellaasia suklaapuikkoja, johona on paksu suklaakuarrutus...aaah, ku siihen puraasoo, niin kivasti ripajaa suklaakerrosta sylihin tai rinnuksille. Poikkeuksetta.

Moon vähän hätähinen, jäätelönsyänniskään ei palioa aikaa tuhurata, ja molin tosi iloonen, ku selevisin puhtahin kletuun! Menin sitten iltapesuulle ja kattahrin iliman silimäklaseja peilihin pesuhuanehes! Jestas mulla oli uus isoo syntymämerkki kikkien välis!

Ekaksi tuli miälehen, notta nopiaapa melanooma ilemenöö. Laitoon klasit päähäni; soli onneksi vain sellaanen kolomen sentin suuruunen, hyvin sulanu, suklaakuorrutusläjänen.

Yrittäkääpä samaa! Suarin vartaloin kerien suklaakuorrutuspala kikkien välihin, niin notta se ohittaa kaharen vaatekerran kaula-aukon! Miähekki voi kokeella, aina ny sen verran väliä löytyy.

Ai, siitä lopotomiasta; minen enää muista liittyykö sen kaipuu jätskinsyännin jäläkitiloohin vaiko joululahajan karottamisen ja unohtamisehen.