Jokaises paikas on varmahan ainakin se yks ihiminen, jokei säästele kaupaskaan tai muualla ihmistenilimoolla puheitaan tahi äänivarojaan. Puhuu tuahtuneena suunsa ja hampahankolonsa puhtahaksi.

Olin paikallises kaupas ja meitei asiakkahia ollu ku pari kolome ja kassaneitokainen. Osuun yhyren hyllyn välihin tämän suunsa puhtahaksi puhuvan ihimisen kans. Sillei oo koskaan mua vastahan mitään mutta pitää mua kuuntelijanaan, jos tiälleen osun.

Niin seisoomma siälä hyllyn välis ja se alootti kuuluvasti:"Mä sanon aina suarat sanat ja niinku asiat on. Mitä niitä kaunistelemahan!" Mä nyäkyttelin, että joo joo, ei kaunistella ei. Tiäsin notta pian tuloo sen lähituttavasta jotain painavaa ja paksua asiaa.

Se jatko erittään kuuluvasti, aivan kuin olis puhunu justihin mun käyttäytymisestäni eikä sen lähituttavansa:
"Tuallaasen joka paikkahan sekaantuvan pitääs hankkia ittellensä miäs ja elämä! Tuallaasen kuivapillun ei tartte sekaantua mun asioohini!"

Joo, sanoin. Ja se lähti kassalle. Ja mä peräs, poikes hyllyn välistä, mihinä olimma ollu kaharestaan.

Samantiän näjin, jotta johan oli tullu kauppahan porukkaa! Sain siinä talsies kassalle katseeta, tottahan ny jokaanen halus nähärä minkä näköönen se joka paikkahan sekaantuja ja kuivapillu on.