Ny on käsityämessukkin messuultu ja meinasin unohtaa kirioottaa tästä, murheenkryynistäni. Tämähän on se, jokon ollu aina katees, ku sitä olis tarvittu ottaa joukkohon. Ja tämähän on se, joka on säilytykses siälä aluushousulooras. Tai pitääs olla. Mutta ku täs välis oli 1700-luvun markkinakkin, niin johan se oli kulukehella markkinoolla. Ei toki tarvittu kertaakaan. Mutta olipahan neitsytmatkallaan.

Käsityämessuulla joku kysy multa niittipyssyä...mä oikeen punastuun harmista, ku jouruun toteamahan, notta son kotona! Hiivatti soikohon, ku sen kans ei oo koskaan taiten ja asiat reilas.

Oltihin jo saatu kojukkin pystytettyä, ku menin räpläämähän paperipussikoppaani ja siälähän niittipyssy orotti kotelossaan! Se mihinään kotona ollu. Siinei auttanu muu ku lähtiä kunniakiarroksille sen kans. Kulietin sitä meirän kojulta toiselle näyttäen, notta tälläästä täälä on, ku on saatu myyntipaikat jo pystytettyä, tällättyä säkkikankahakkin viarahilla pysyyllä.

Onneksi joku sitten kysy kuitenki, notta onko kellään laihnata niittypyssyä. En meinannu saara monojani pysymähän siististi etenemissuunnas notten kupsahtanu hampahilleni. Niin kiirus oli hakia niittipyssyäni tosi toimihin, II neitsytmatka ja eka käyttökerta oli kinttahalla. Sanoon sille, notta esittelet sitten ittes niinku Forrest Gumppikin esitteli ittensä (My name is Gump, Forrest Gump). Toki en kehoottanu käyttämähän aliaksena Gumppia.

Ku molin saanu pyssyni laihnattua naapurikojuhun, niin eherin käyrä jo kaks kertaa sitä kysymäskin siältä, notta joko oot valamis. Pelekäsin, notta niittipyssyni teköö Ritolat ja häippääsöö. Tai uppuaa ja katuaa niinku Titanikki neitsytmatkallaan. Ny se on taas täälä tyähuanehes johonakin...heti ku se tuloo vastahan, toivottavasti omia aikojansa, viän sen aluushousuloorahan orottamahan ens vuatta!