Olin Tamperehella, Nyssen kaupungis, kirpparilla. Mus taitaa asua Vileenin Sulo. (Ei ihmekään, kun on täti levinny!)
Hoin ittelleni koko aijan, nottei mua oo tarkootettu siksi varastoksi, johona kaikki vintaket ja antiikit sais viimmeesen leposijansa.

 
Emalisankoo ja paloruisku.

 

Isoo pullo (yhden tommosen oon jo joskus rikkonukkin, ja viälä yks on ehiänäkin) Länget...meirän Eskolla oli tuallaaset mutta ruskiat.

 

Kaffinpöönit oli tuallaasis nätiis purkeis. Ja singerikin oli. Ommellu ittekin sellaasella. (Jos sitä ny ompeluksi voi sanua. Juasten kustua jäläkiä, sano äitini silloon.)

En ostanu höyliäkään, niiton jo vaikka kuinka. Enkä ostanu tuata sinistä vanhaa lasten kiikkuslavittaakaan. Oli eka kiikkustuali, jonka näin tuata kokoa. Pikkuusia lasten kiikkulavittoja kyllä oon nähny, mutta tää oli isoompi ku ne.

Tuallaanen rario oli kotona. Ja isua Riihimäkeläästä minen malttanu ostaa. Meni tikku kynnen alle, vaikka lasia olikin. Purkki.

Enkä liioon ostanu tuata vaaliampaa vanhaa naulakkoakaan.

Tämän mä olisin ehrottomasti halunnu, vaikka tästä olikin yks onales poikes! En tierä muistanko väärin mutta aivan kuin olisin saanu istua tällääses joskus. Joskus piänempänä. Mutten ostanu tätäkään.


Enkä liioon ostanu näitäkään. Mäkö ny makian perähän? (Kuka hörähti?)

Seuraavas kiriootukses on ne, mitä mä hankin. Tuikitarpehellisia.