Kiinanmaas joku Sing Sang Sung oli kauvan kotiarestis. Se pani oikeen miättimähän tätä omaa eloa täälä kotomaas. Minen ny kiinahan välttämättä tahtoosi muuttaa, vaikka siälä korioota villalankoja onkin, mutta kyllähän meilläkin vois määrätä ihimisiä kotiarestihin. Murkkuiäskään minen saanu koskaan kotiarestia, motkotuksia kyllä sitäki enee.

Ny vois sopia, notta molisin sellaanen pitäjän ”kotiarestelija”. Aina ku joku sais kotiarestia, niin molisin valamis arestelemahan sen sen pualesta. Mikä kulukaa olis olles, ku joku tois jääkaappihin ruakaa ja meetvurstia ja pakastimehen möövenpikin jäätelyä. Olis teevee, tiatsikka, videoota ja äänittävä digipoksi ja palio lukemattomia kirjoja ja lehtiä ja viälä suuree määrä tikkuamattomia lankakeriä. Vaikkolis vyyhrilläkin, niin johan niitäki ny aikansa kuluksi keriis. Ja toki olis hyvä olla kotiarestisella tikkuamisvehkehiäkin ja koukkuamiskoukkuja. Nyplöötyyny…hmm?

Toimittelin tätä pomolleni, niin se sano määräävänsä mut heti kotiarestihin! Naamastani täyty näkyä mun suuri hämmästys, ku nuan heleposti sai vapaata...se korias asian heti, notta kiinanmaas on tyäpaikka justihin se koto, notta määrää mut heti töihin kotiarestihin.

Ystäväni saa ittensä imuroomahan luvatessaan itelleen jäläkipalakkioksi imuroontisiirerin ja sitten silloli käytös silityssiirerikin. Kerroon tästä kotona, niin kyllä kuulemma mullekkin ostetahan vaikka mäyräkoirallinen silityslonkerua yhtä silityskertaa kohoren, josse siiton kiinni! Paree olis aina pitää suunsa vain kiinni.