Elias ja Pyry oli mumman tyänä. Elias, pian 2v, istahti lavittalle ja taputti pöyränkulumaa ja sano:"Mumma, anna apipia!" Kyselin, että mitä ihmettä sä ny lapsikulta tarkootat?

Elias:"APIPIA!"
Justihin niin, seleväähän se, että apipia tarvittihin. Lopulta poika tuskastu tosi älykkääsehen mummahansa ja meni kollaamahan lelukopalle ja kumahutti punaasen muavisen lelupaistinpannun pöytähän ja tökki sitä sormellaan ja sano tiukasti:"APIPIA!" Onneksi äitinsä muisti, että just siitä punaasesta paistinpannusta poika söi jouluna mandrariinin siivuja.

Kysyin Eliakselta, että tarkootikko sä mannariinejä? Joo, poika sano, varmahan ihimetteli, notta onhan hän sen jo monta kertaa sanonukki, notta APIPIA!

Laitoon poijalle muavipussihin liikenevät mannariinit, joita poika kanto onnellisena lähtiessään kotia. Kotona sitten oli koko ilta kuljettu mannariinipussi följys ja arvakkaapa, mikoli poijalla sen illan unilelu?



unnamed-normal.jpg