Ku o oikeen kiirus, niin ei pitääsi alakaa suunnittelemahan roskapussin viäntiä, siinä voi käyrä hyvin tai huanosti tai hyvin huanosti. Siinon laattialla kaffinsakat laskemista vailla ja täs vaihees mä viälä viittiin taltioorakkin sotkujani. Mutta sitten mä itte hojaannun astumahan tuan valakoosen loppupään päälle; siälä oli vanha avaamatoon riisimuropussi...sehän paukahti hianosti niinku täytehen puhallettu paperipussi. Huumori loppu siihen tyystin, ku kletun kaula-aukostaki sujahti riisimuroja piilohon.

Oon miättiny vanhojen tavarootten ostovimmaa tai ei siis tavaroolla mitään ostovimmaa oo, sehän on mulla. OstoVimma. Niin...mun kakarani tiätää, nottei niiren lapsuures jokaasta vanhaa tavaraa ollu eikä tavarat siis kerro niiren menneisyyttä eikä munkaan historiaani. Mutta luulookohan niiren kakarat, notta mumma eli jotaki alakeellista ja vanhanaikaasta elämää pärekoppineen, kaulooskoippuroineen, puukenkälesteineen, emalikippoineen, lehmänkelloineen. Kiriootanko mä täten hankkimillani vanhoolla kirpparitavaroolla historiaani uusiksi? Tottapa. Pitääs ostella vaikka filimitähtien valokuviaki jemmahan piironginloorahan! Niistä sais kans mulle historian! Sukupolovien olis sitten mukava joskus niitä kattella ja sanoa, notta kattokaa ny; täs on isooisoomumman valokuva! Soli niinku Vivien Leigh! Vai hankkisko jonku Dollyn kuvan, Partonin Dollyn??

Sitte mä lujin jostaki, notta jos töppää rankasti jotaki, niin yhyreksi arvoksi tai ainaki uutiskynnyksen ylittäväksi arvokkahaksi asiaksi voirahan lukia, jos töppääjä on ollu jonku tunnetun ihimisen kaaso taikka pestmänni taikka ollu joskus jokin ex. Ku mä katkaasin jalakani, niin ei kukaan sanonu, notta "son ollu Sarin kaaso".  Jos mä ny tekisin jotakin älyvapaata, jota voitaas vaikka lehtehen asti saattaa kansalle tiaroksi, niin lukisko siinä notta ex-kunnanvaltuutettu...pakkohan siinä olis niin lukia, kukaan ei olisi kiinnostunu, jos siinä lukis notta naisihiminen tyyräs mennä yänä kolomen romillen humalas fillarinsa laskuojahan. Siihenhän ei kukaan kiinnittääsi huamiota. Mutta ex-kunnanvaltuutettu...Ah! Siinolis jo jutunjuurta.

Mullon tyäkaveri (naispualinen, toim.huom.), johon mua on jo parikymmentä vuatta sekootettu ja sitä muhun, elikkä meitä sanotahan samannäköösiksi ... oomma tukanki färiä muutellu vuasien saatos ja yhä meitä vaan sekootetahan toisihimma. Mei itte nähärä toisisnamma mitään omaa näköä. Ei niin. Menin täs yks päivä lomalla ruakakauppahan ja tervehdin nuarinta serkkuani ja vähä eheriin hämmästellä, notta kuinka son täälä ruakakaupas ja kuinkas son niinku vähä laajistunu sitten viimme näkemän. Kunnes tajusin, notta sehän oli mun tyäkaverini, jokoli vaan tummentanu tukkaansa.  Eikä mun serkkulikkani. Höh...pitääskähän mun hankkia uuret silimäklasit keväällä ostettujen tilalle vaiko alakaa uskomahan, notton meillä aina olemas kaksoosolento. Voi mun tyäkaveriparkaa.

Kuka muistaa Oprin ja Oleksin, (tehty 1955)? Moon ollu varmahan vajaan kymmenen vuaren, kun sitä ohojelmaa tuli tv:stä, elikkä joskus 60 luvun pualesvälis. Muuta en siitä Oprista sitten muistakaan, ku vaan sen, notta soli koko aijan äänes. Mua sano jokkut kylänpoijat silloon Opriksi. Höh. Kaikkea sitä ny miälehen tulooki. Minen uskalla hampahankoloja ny enempää rassatakkaan. Sanoon kerraasti hammaslekurillekkin, nottei hampahia kannata vimmalla krassata ja hammaslangata, nottei kaikki tuu pintahan...