On tää taas mallillansa. Mailma. Munkaan ei auta ny muu, ku tehrä resirenssistäni sittaslou-asunto. Jos meni yli hilsehen, niin se kiriootetahan cittaslow. Se kuvastaa sellaasta hirasta ja leppoosaa elämää ja oloa. Ja ku mut tuntoo, niin myös kestävää kehitystäkin (harmaat kiharat). Viaraanvaraanen moon jo muutoonkin, harvoon kyllä käsken viarahia tulemahan. Pohojammaalla käsketähän viarahia, täällei pahemmin pyyrellä.

Lähiruakaakin osaan teherä, sen ku kävelöö jääkaapille, sen kauvemmas ei trenkääsi mennä. Siälä on aina ruskioota munia ja etätyät onnistuus tosi hyvin kotuakin; kirian kans makaasin päivät pääskytysten. Tai tikkuneulehen. Olisin muiren tyäkaverien jaloosta sitten poiskin. Että näine hyvineni voisin hyvinkin olla sittaslou-tyyppi.

Kris-tiinankaupunki on pohojoosmairen kuures cittaslow kaupunki. On se kummaa, mikä ihime siinä ny taas on, ku ei voira sanua asioota selevällä kotomaan kiälillä. Vois vaan sanua, notton se Vilukissi ny sitten tämän pitäjehen eka hitauren ihiminen. Sitten meitolis kaks komiaa; mä ja Kristii-nankaupunki. Ai että, mei mitään komioota oltaasikkaan, hitahia vaan. No kuitenkin jotain.

Nisuankkastukki on sellaanen palamikootu pullapitko. Sellaasen saa syärä vaikka kertaistumalta kaikki, eikä silloon eres lihookkaan! Ku leikkaas keskeltä nisuusen ankkastukin ereepoikki, niin molemmat päät olis silloon vain pääpaloja. Pääpalat ei kuulemma lihoota.

Välipalat ne on, jokka lihoottaa.