keskiviikko, 18. tammikuu 2017

kaunokaanen

En tiärä kuinka päin täs ny olis. Kaunokaasena ny ainakin. Voi että, sanoos tyttärenpoikakin.

Menin ekaa kertaa tänä vuanna kirppikselle ja tuteerasin josko löytyys puisia heleminauhoja ostettavaksi ja kotona rikottavaksi. Löytyi yks. Niin siihen viäreheni tulla pamahti yks miäs toivottaen mullen "hyvää uutta vuatta, kaunokainen!"

Käännährin nopiaa siihen päin ja sanoon, notta onhan sulla silimäklasit pääsnäs! Se hämmenty ja sano notta on on. Kysyyn sitte, notta ookko optikolla aikonu käyrä? Se sano, nottei sen silimis mitään vikaa oo, jos sanoo mua kaunokaaseksi, niin ei hän koskaan valehtele! Mutisin notta toki tämä lämmitti miältä ja imarteli mutta notta nuan menit sanomahan.

Se katto mua ja sano, notta komiempaa naista saa hänen miälestä kattella ja ei löyry. Notta hänelläkin on silimät pääs, notta mennähänkö kysymähän nualta muilta miähiltä, jokka justihin otti kaffia, mitä miältä non!? Sanoon, notta oot päätäs lyhee, jos niin meet tekemähän!

Lyllersin kiloineni kotia. Hymy huulilla karehtien. Kaunookasena.

torstai, 12. tammikuu 2017

jäljet meistä jää

Uutishuane on pääsemäs vasta ny pikku hiliaa riville. Häntäluu kuulema pääsöö kaharen vuaren kulues. Musta maanantai 2.1. oli paha, erittään paha.

Lähärin töihin silloon het aamusta, oli satanu hianoosen lumen kauttaaltaan. Ihastelin neitseellistä maaperää, aah kuinka puharasta ja samantiän kattelin ylähäppäin pihavaloja. Toimivat.

Eherin vetää pääni hartiootten välihin mutta mihkäs sitä puatansa olis vetäny. Heti silimäys, näkikö kukaan? Sen jäläkihin alootin ylähän kampiamisen. Olin tyytyväänen, kun en nähnyt yhtäkään taloonväkiä pihas. Se siitä häntäluusta. Kipiää otti.

Tullessani illattaasin kotia kaks tätiä pysäytti mut pihas ja kysyyvät, notta löikkö pääs? Ihimettelin ääneheni, notta kuinka te voitta tiätää, notta solin minä? No, kun aamusta ei kukaan muu rapusta lähde kuin vain mä ja mun huapikkairen jäljet näkyi siististi pihassa ja sitten olikin niiden jäläkien jatke kuin olis hevoonen piahtaroonu. Sen olivat torennehet, notta henkihin molin jääny, kun askeleet jatkoi matkaansa. 

maanantai, 2. tammikuu 2017

ammutahan rahaa

Akseli, 3v., ihimetteli äitillensä, mikseivät he ampuneet raketteja!? Äitinsä seliitti, ku isäkin on töissä, niin nyt ei ammuta ja äiti ei tykkää muutenkaan, kun rahaa ammutahan taivahalle. Akseli oli kuunnellu rakettien pauketta ja torennu, notta kyllä nua kolikot sitten pitääkin meteliä!

sunnuntai, 1. tammikuu 2017

Hyvää Uutta Vuatta 1987

Haluaasin mitä mialuusammin toivottaa sullen ja huanekunnilles oikeen hyvää Pääsiäästä ja Hyvää Uutta Vuotta 1987 ! Halauksia täältä kivasta Altz Heimerin korosta, otti mut vieraalulle vaikka en tyyppiä tunnekaan!

T. Marita-paappa

torstai, 29. joulukuu 2016

silmänsä leijuivat...

Lujin tässä joku aika sitten taas yhyren kotimaasen kirian. Eihän mus mitään vikaa oliskaan, jos nyt sen kirian nimen muistaasin taikka kirioottajan nimen. Kiriasta jäi mielehen yksi kokonaanen lauset.

"Hänen silmänsä leijuivat Saaran ympärillä."

Aivan, saatakkos tuata paremmin tulla ja sanua. Meen ny iltapesuulle, jos silimäni ovat pääsnäni, nottei ne vaan leijaalle kenenkään korian poijan ympärillä.