Iso O heitti haastehella ja suarahan sanottuna se kysy, mitä meillä syärähän!

Sei olisi kysyny, jos se olis tiänny, nottä mä inhoan keittämistä, leipomista, kokkausvuarojani ja jotten osaa keittää muuta ku hengen pitimiksi ja suurin synti mitä mailmas on, on se, nottei kenenkään tarvittisi olla "pata kaulas"  jossei taharo. Toki sekin on paree olla pata kaulas ku nyrkin ja hellan välis. Nyt näyttää siltä, notta mä alan pelata aikaa ja kirioottelen vaan mitä sattuu...mun pitää kait päriätä täs reseptihommas aivan omin päin, omin nokkineni. (Sainpas tukittua nuakin sanat tähän ja pääsin saivartelemahan.)

Niin mitäkö meillä syärähän arkena. Son niin täyttä totta, nottei palio mitään kotona illan aluus, ku tullahan töistä. Päivisin ruakahaastehen saa tyätöiren viäreenen ruakapaikka tai hätätilantehes valamis einespakkaus. Riippuu onko mitään gluteenitonta hyvää ruakapaikas tarijolla.

Siinä se tuli, yks syy miksi mun inhokkijuttuihini just kuuluu esim.leipominen tai keittäminen, son sitä, ku piti opetella tekemähän ruskiaa soosia iliman jauhoja eikä saa enää syärä erittään hyvää suklaasta Sirpan, Liisan ja Lissun arapialaasta maustekakkua!! Ja nuasta kumpikaan ei kertakaikkiaan maistu glut.mitenkään alakuperääseltä. Nottei teiränkää trenkää mulle ny opettaa, kuinka ne teherähän samanlaasiksi ku alakuperäänen. Minen usko. Sen verran täs elämäs eheriin syärä Hyviä Ruakia ja Erittään Hyviä Leipomuksia ennen Suurta Pysährystä! Mun korvapuustiniki oli tosi hyviä, vaikka näyttivät uunipellillä kaatunehilta moottoripyäriltä. Hiivaleipäkin oli hyvää. No niin, asiahan ny; aikalisä on ohitte.

Niin, son täs, mun pravuurini just näinä päivinä, ku vasta ny löysin glut.makaroonit!!  Glut. pastavärkki viälä orottaa opettelua, sen glut.kastikes o viälä vähä hakuusis.

Son aivan tavallinen perinteenen makarooniloora iliman oikioota makaroonia!

800 rammaa jauhelihaa
vähemmän glut.makaroonia (mauttomia), koko aijan sekootettava, muuten non takus, klutus ja klimpis
palio mausteeta, pari munaa ja maitua ja päältä erittään ruskiaksi paistettuna!

Nottei mulla oo niinku mitään uutta teille annettavana. Yks mun lemppari olis se lihakastikes, johona on pippurijuustua. maustehia ja kermaa, mutta se kerma laittaa vattan useen flitakalle. Siitenhän mä rakastan suunnattomasti perunoota! Kuari- ja uuniperunoota. Ja niin...rumpumusiikkia...paistinperunoota!!

Soli mun sätöpriäärini se; uurelleen löyretty Makarooniloora.

 

Mä tunnen monia saivartelijoota, itteni lisäksi. Son mukava tunne, vähä samanlaanen tunne ku kunnon näläkäkin. Tai JANO! Minen muuten tunne koskaan janua...onkohan se sitä, kun on sahanpurut aina märkinä vintillä? Ei enää riitä nottolis matot rytys siälä. Ryntytä. Son sellaanen verbi, vähä kiälteenen verpi: "Mitä sä rynttyät niitä sinne, ekkö sää nää, nottei ne maharu!"

Mistähän molin puhumas? Ikäki jo käsitelty ja mattojen raitojen kohoristaminen vintin laattialla on useenki meleko vaikiaa. Huamaahan sen jo näistä kiriootuksistanikin. Saivartelijoosta piti puhumani! Muistinpas! Tunnen ...ai, sanoon sen jo. Kuinkahan ny sitten aloottaas?

Mun yks tuttuni oli istunu orottamas vuaroaan lääkärille ja oli kuunnellu kaharen naisen keskinäästä jutustelua. Toinen kysy toiselta, että tuliksä tänne ittes kans? Tää mun tuttuni oli miättiny, miksi jokkut kysyy lääkärihin menevältä, notta meekkö ittes kans. Miksi ihimees voirahan lääkärille menosta eres kysyä, notta meekkö ittes kans, jos se itte seisoo yksinään kysyjää vastapäätä eikä näyttäny olevan saattajana lapselle taikka vanhukselle? Eihän kampaajalle tai kosmetolookillekkaan menosta kukaan kysy, notta meekkö ittes kans? Olin kosmetolookilla..., no, olikko ittes kans?

(Mennä lääkäriin ittensä kans = Mennä lääkäriin omis asioos, omine sairauksineen)

Samaanen saivartelijaystäväni oli miättiny, miksi sanotahan "niskat", ku meillei oo ku yks kappales niskaa? Ja sitte useen sanotahan, notta on "niskat ja hartiat" kipiänä mutta kukaan ei useenkaan sano toisinpäin, notta on "hartiat ja niskat" kipiänä.  Meillon kaksi luntioontaki, mutta voirahan silti puhua yhyrestä luntioomesta ja sanoa, notton luntioon kipiä. Niskoja on yks ja puhutahan kuitenki monikos niskoosta. Mullon niskat kipiänä, jos se silleen niiku lisää kivun määrää. Vai onko se sitä pohojalaasta trossoota, notta täs huushollis on niskojaki usiee pään jatkehena?

Silimälasit pääs, monikkomuato, mullon kyllä aina kerrallansa vain yhyret klasit pääs, jaa-a, siinä se taas tuli yhyret klasit ( miten yksi numerostakin voi saara monikon, yhyret klasit) Juantaakohan se siitä, ku on olemas yksinäänenki lasi; monokkeli. Se tarkoottaa suameksi yksisilimäästä.

Pakko muuten tunnustaa, nottoon mäkin kysyny joltaki jokoli tilannu lääkärille aijan, notta meekkö ittes kans? Ja on multaki niin kysytty ja ainoon vastannu, notta joo, meen itteni kans. Tairan seuraavaksi sanua, etten mee itteni kans, vaan naapurin miähen asioos.

Koko elämänikö, tai ainaki tämä loppupuali alakaa olla ny tämän sorttista? Vissihin sano laihialaanen ja valehteli. Mistähän toikin sanonta on näille markiille tullu? Luin yhtä Hollyn  postausta ja aivan järkytyyn, ku se puhu elektronisesta katetristaan! Aivan hualestunehena miätiin, notta ny sillon asiat huanosti, nuarella ihimisellä. Vasta toisella lukemisella näjin, ku se kirioottiki elektronisesta kalenteristaan.

Töis puhuun asiakkahan kans asioosta syvällisesti ja kerroon sille kuinka mun ikäänen ei pääse viälä eläkkehelle 11 vuatehen. Se sano, notta mutta saathan sä jäärä jo 9 vuaren päästä. Johon taas minä, notta älähän ny, ei  52:na ny viälä puhuta yhyreksästä vuaresta mitään vaan pitee eläkeaikahan on. Soli hetken hiliaa ja sano, notta ku soot mun ikäänen!

Aivan, sanoon painokkahasti ja josset osaa laskia niin keväällä mollahan molemmat 52:a vasta. Se hymyyli ja sano, ai niinkö. Vaihroomma puheen toisehen asiahan ja sitten se jo lähtiki pois. Mua jäi vähä vaivaamahan sen hymyylevä, ai niinkö - lause. Miätiin hetken, notta voikohan sillä olla jo jotakin ongelmia, ei kuitenkaan mun miälestä oikeen vaikuttanu siltä.

Ai niinkö - kävin syämäski välillä ja asia vaivas mua erelleen ... miätiin, notta ku ny on 10 vuasi, niin siitä pois 6, niin siitähän tuloo vasta sitte keväällä...hitto! Neliä!!

Jotta niin. Joulu meni jo, laskin ihan itte. Ruusunenki, se prinsessa, nukku 100 vuatta, minä vain kaks.

 

Laitoon pyykkiä paikoolleen...vieläkin kaihertaa niiren näkeminen.

Mulla on kamala tapa päättää iltayöstä, mitä haluan heti seuraavana aamuna teherä. 

Touhotan pyykin kans melkeen yäsyrännä ja sitten päätän, notta laitanpa kaikki aamuksi valamihiksi, kerkiää kones yhyren satsin pesaasta ennenku katuan tyäelämän riantoohin (ah, kuulostipas kovin energiseltä ja aurinkooselta asialta) - noin pyykit koneesehen..tohon pesuainehet ja noooin - johtoki jo seinähän. Ei tarvitte aamulla ku unenpöpperös hiaraasta silimiänsä ja avata vesihana ja napsaasta virtanappula pohojahan. Solis taas siinä.

Niin taas tein hyviä ja rakentavia päätöksiä keskiviikkona iltayästä. Torstaki aamulla voi piänen (?) ihimisen miäli vaihtua sen tuhannen kerran. Unenpöpperös hortoolin kaffinkeittohon, kun  MUISTIN (mikä ihana tunne, muistaa..) laittaheneni vaaliat kletut koneesehen orottamahan aamullista pesua. Avasin luukun ja heitin vielä mariyökkärinki sinne ja kones kuutehen kymppihin ja virta päälle.

Join aamukaffini, tarkistelin plokiani ja kommentteja, kävääsin suihkus ja entisöön naamani päiväkuntohn ja föönäsin tukkani alahappäin.

Viime tipalla muistin päällystäkki päälläni, notta ehrin laittaa viälä pyykit kuivumahan...

Siälä sitä oli...mustankiriavaa ja harmahtavaa mariyäkkäriä, ex-valakoosia nimettömiä, pitsit-omaavia ex-valakoosia vartavasiten hankittuja tyynynliinoja, kurian eltaantunehen färinen saunatakki...se siitä valakopyykistä. Oli piänet villaalaset mustat sukkahousutki. Melekeen seisoovat itte kuivaustelinehellä.

Alimmaasena konehes tais olla torstaki-aamuna tiistaki iltayän päätös pestä mustaa pyykkiä ja keskiviikon iltayän päätös pestä valakopyykkiä.

Kiitos mustalle pellavakletulle ja kiitos Anttilan ihanille paksuulle uusille pikimustille villaasille sukkahousuulle, kiitos kiitos. Kiitos Ittelleni ja kiitos Ylähällekin. Kiitos Isänmaalle ja Äidinkiälelle. Tulikohan ny kaikki kiitettyä. Ei tullu...

Isoo kiitos kuuluu kans Muistilleni! Sun kans on niin mahrottoman kivaa elää tätä elämää. Ei puutu jännitystä eikä vaarallisia tilantehia!


 

"Oman elämänsä puikoissa" ...nuan kiriootin yhyres postaukses, notta tälläänen kiria klapajaa mun tyälaukusnani painona ja laitoon sulukuuhin, notta son mun oma kiria.

Ologahan tarttu asiahan heti kiinni niin ku sika limppuhun (vai menikö sika rukiisihen?) ja pyysi kommentissaan, notta "paas tulemahan se heti mulle". Ihimettelin vähän, ku se ny nuan, ei soo multa ennenkään mitään kiriaa laihnaksi pyyrelly, son osannu aina itte hommata luettavansa. Muttei mulla ollu liioon mitään sitä vastahan, nottenko voisi sitä laihnata sille. Son sisäsiisti ihiminen.

Ensin se isoo kirjekuari Gil McNeilin kirioottama "Oman elämänsä puikoissa" -kiria sisällään pyäri mun laukus hyvän tovin ja ku purotin sen postiloorahan, johona luki, notta töms 16.30, niin vähän jo häpesin kirieen rypistynyttä olomuatua. Mutta pitihän mun se ny laittaa Ologalle. Pyyretty mikä pyyretty. Luvattu mikä luvattu.

Seuraavana päivänä tuli Ologalta viästi:"hih hih nyt kävi mokaMä luulin, että se SUn kirja on SUN KIRJOITTAMA kirja. Tämä ei vissiin ole...vonkasin sitä siksi, ku ajattelin, ettei sitä saa kirjastosta. Vai onko tämä sinun kirjoittama?"  Sit se lupaali viälä kirian palautuksia syksymmällä ja kehui lähtevänsä puunkantohon. Sitten se viälä viästitti, että oli orottanu vesikiälellä kiriani tuloa!

Mulla oli ensin aivan isoo morkkis, ku lujin sen tekstarin, niinku molisin melekoosesti huijannu Ologaa, sitten multa pääsi isoo hörönauru!

Näin sialuni silimin kuinka Ologa sormet syyhyten, käret vavisten, jantusjaloon, vesi kiälellä, kuala suupiälestä vähä noruenki tamus mun isua kiriekuartani auki ja sitten sen hiliaasta kirian käres pitämistä ja hölömistynyttä katsettaan, ku se yritti ymmärtää...

.... tämäkö Vilukissin OMA KIRIA?? Hiano salanimikin, kirian sisäleherellä mun nimeni, notta son mun ja vuasiluku ... ja vähitellen silimihinsä oivalluksen palaamista... ei tää oo kyllä Vilukissin itte kirioottama. Mahtookohan Ologa ajatella, nottei se ollu mun tyylinen, kirian nimiki iliman murresta. Olikohan se pettyny? Oli varmahan, niin sen täytyy olla.  Pääsiköhän siltä muutama gutturales elikkä suulakiääntehia? Se oli tosi kohtelias, aikuusten oikiasti, ku se kysy tekstarissaan, notta "Vai onko tämä sinun kirjoittama?" Hyvin kasvatettu nuari nainen!

Molin sille rehellinen ja sanoon, nottei sollu mun itte kirioottamani. Mulla oli haamukirioottaja. hahahahahahahahah

 

Päätin muuttaa osaa sisustusta vaaliaksi. Son ny vähä niinku sellaanen trendi. (Lausutahan pohojalaasittaan pehemiällä reellä; trenri.)

Oon ny kattellu tuata. Sen tekemisehen meni oma aikansa, ennenku kaikki lakanatki oli silitetty ja pitsit niistäki saatu esille. Pitsit ei oikeen näjy tuas kuvas, mutta pitsiä siälä on joka lähtöhän. Puhumattakaan tyynynliinojen koruommelluksista. Huakaus. Ei palio auttanu vilukissin ja nallen (yhtä ikinuari ku mäkin) joukkohon tukkimisetkaan.
Son ny niin valakoonen, notta oikeen pistää silimähän. Sanoosko, notta häikääsöö. Mihinähän mun aurinkoklasini on?

Ja minen jaksa alakaa purkamahan koko teelmystä. Lakanooren tilalle ei ollu muuta nättiä valakoosta. Tai oli villamatot, muttei niiren luannonvalakoonen färi ei passannu valakoosihin tyynyyhin.

Oon ny kattellu sivustaverettävääni mennen tullen ja palateski. Siis totta, se pitää ohittaa, SIIHEN EI SAA ISTUA! Menöö ryttyhyn silitykset. Hitto, ku moon tyhymä. Ei saa istua, ei viitti kattellakkaan, ei viitti alakaa ettimähän tyynyylle paikkaa yläkaapiista. Minen jaksa ny teherä sille mitään. Vanha juttu olis ollu paree siskoon kotikutoosine peitteineen.

Meni joku aikaa enne ku keksiin, mikä tos tökkii. Son se, ku valakoosuus yritti avata jotain muistijäläkiä, joita en halunnukkaan aukaasta.
Näin kakarana yhyren valokuvan ruumisarkusta tai sängystä, ja kuva on syäpyny aivoohini. Siälä palio muuta muistijäläkiä tunnu enää nykyään olevankaan. Näkemäsnäni vanhas kuvas oli joku peiton alla ja palio oli valakoosta ympärillään ja sillä jollakin, Heliinillä, oli isoot käret ristis rinnuksilla peiton päällä ja suu auki.

Ny mulla on sellaanen peti olokkaris, iliman rumista.

 

"Ajoi poliisin haaviin." Kuinka suuri pitää tuallaasen haavin olla? Minen tierä ku kärpäs-, perhos- ja kalahaavin. Onko olemas kalahaavia? Mikäs son, jolla yritetähän ottaa se isoo pyristelevä kalaotus taltehen, joka kuitenki useen pääsöö loppuviimmeksi karkuhun? Tuasta kärpääshaavista en ilikee eres toimitella, mummalla oli sellaanen. Hyi kauhiaa.

Paloi ratista ...jäi ratista kiinni ... - aika erikoosia sanontoja. Onkohan ulukomaalaasilla samanlaasia sanontoja?  Jäi näpistyksestä kiinni...son jo täysin tajuttava lause. Ratista kiinni, son ny kyllä aika erikoosesti sanottu, paloi ratista, kärähti ratista...heh nekin on.

Ajoi tutkahan ... mun kuskini yrittää useen ajaa normaalia vauhtia ainaki tutkien ohitte, on se joskus ajanu tutkahanki, en oo muistanu kysyä, notta ottiko kipiää. Mihkä silloon mennähän, ku ajetahan tutkahan?

"Humalainen ajoi korttinsa poliisin hyllylle." Non näppäriä nua humalaaset, minen saa lankojani tyähuanehes järjestyksehen millekkään hyllylle, niin ne rumaaset sen ku vaan ajaa ja kortti on poliisin hyllyllä. Son viälä monasti kuivumaskin, ilman että on tarvinnu pyykätäkkään.

Pitääs mennä kattomahan se Havukka-ahon ajattelija -elokuva. Ei tarttisi itte pohtia.


 

Ostin eileen kirpparilta kotomaan kiäliopin; vuarelta 1890, kolomas painos. Jestas ku molin tyrniää.

Alkeis-, muoto- ja runo-oppi oppikoululaasille, kirioottanu Arvi Jännes.

"Anapesti on edestakaisin käännetty daktyli; sen nousuun ja laskuun sopivat siis samallaiset tavuut kuin daktylinkin nousuun ja laskuun; usein käytetään anapestin asemesta jambi, jonka laskussa olevan tavuun kuitenkin oikeastaan tulee olla pitkä tai keskiarvoinen (samoin kuin daktylia korvaavan trokeen), esim.
Taas kuo-\hu se käy, \ taas kään-\tyvi tuo:
Ja he taas \ alas hel-\län kat-\sehen luo."

"Koska daktylissa on yksi tavuu nousussa, mutta kaksi laskussa, niin luonnollisen poljennon aikaansaaminen vaatii tässä suurempaa huolta kuin trokeisessa mitassa, jott`ei runokorollinen tavuu tulisi runokorottomien suhteen liian heikoksi"

Saatakkos tuan paremmin tulla ja runoolla, siinei palio puhuttu kondiotsinaali muaros eikä ollu jätetty eres konjuktsioonia pois!

Mansikki ja Holly esittelivät laukkujensa sisältöä. Munkaan ei ny muu auta, ku kattua, mitä mun tyälaukkuni on sisähänsä ahtanu. Inhoan muuten laukkuja! Mä tykkääsin, notta mun jokaases kletus olis palio taskuja, joihin voi piilootella kamman ja huulirasvan. Se riittää monasti. Mutta vaikka kuinka seliitän ittelleni, notten tartte muuta, niin empä vaan kulie iliman laukkua töis. En jaksa ny valokuvata sitä sisältöä, mutta uskokaa kirioottajan seliityksiä.

Siälä on:
Sateenvarjo (sataa taas keväällä), varalaukkukauppakassipakkaus, nahkahanskat (nei ollukkaan karonnu!), pualetsukat (mun omaniko?), 2 tyhyjää kiriankokoosta muistikiriaa (ei ihimekään, ku ei muista, ku tyhyjiä), 2 täysinäästä pikkuusempaa muistikiriaa (ei ihimekää, ku muisti täynnä), 2 reseptiä (nei ollukkaan karonnu, uurekki on jo olemas), käsirasvatuupi, Coelhon kalenteri (kiitos Elli), piäni tyhyjä ruutuvihko (kauppa-asioolle, ei oo ollu näläkä, ku oli tyhyjä), naisten taskulamppu (kiitos Pikkumyy), Taito Pirkanmaan 2 lehtiä (hitto ku oli mennehet huanoksi), huulirasva, 2 kuulakärkikynää, huulirasva, tussi, huulirasva, ottalamppu (osaa vilikkua, osaa räpsyttää valoja ja osaa vain valottaa), sokerimittauslaitteet ja niihin kuuluva muistikiria (miten nolis voinukkaa tulla käytetyksi, ku piilos!), kukkaro (huakaus, muuten tyhyjä, täynnä paperia), "Oman elämänsä puikoissa" -kiria (son mun oma, joku siis palauttanu),  huulirasva, "Omenansiementen maku" -kiria (kiriaston, tää on kyllä myähäs jo!), kamera (patteri loppu), käyttämätöön kameran patteri (vai sanotahanko niitä akuuksi?), mainosmuavipussi, 3 klemmaria, muutama postimerkki (jouluusia), huulipuna (maistuu eltaantunehelta), lyhyt kampa, pitkä kampa, hiusharia, lyhyt kampa, lyhyt kampa...höh....kosmetolookille lahajakortti (ykskerta viälä), pampuunen sukkapuikko (heh, no tulipa ostettua uus pakkauski jo, ny on 10 kpl, ei enää 9 kpl puikkoja) , silimäklasien pyyhe, silimäklasien pyyhe (höh) niin ja... huulirasva.

Ei ihimekään, ku muumimamman laukku painaa. Nua ei olisi kaikki mahtunu mun taskuuhini. Tulikohan tuas ny esille mun neuroosinikin?

 

Kuulin tarinan ystäväni mummasta, joka oli hermostunu 100 vuotta sitten pottahansa. Mumma oli mennen ja tullen ja viälä palateskin valittanu taloon miäsväelle, ku potta vuataa. Kurjahan siihen oli yäsyrännä pissua, kun se vuati. Piti melekeen heti lähtiä pottaa tyhjentämähän pihan perille tai heittää suaraa kukkapenkkihin ulokoportahilta.

Aikansa valitettuansa mumma oli totaalisesti hermostunu miäsväkehen ja reikääsehen pottahansa. Oli kattellu kaapista tinausvehkehet; tinan ja kolovin framille ja päättäny, nottei yhyren potan korjaukses ny miähiä tarvita, mutta potan vuatamisen on loputtava.

Mumma oli lähteny tomerasti hamehen helemat heiluen pihalle potan ja tinausvehkehien kans. Oli viipyny siälä jonkun aikaa ja sitte tullu tupahan kahta kättä heittään, iliman pottaa. Oli vilikaassu muihin päin ja torennu tyynen rauhallisesti:"Ny siälä ei pysy enää paskakaan."

 

Moon tosi hyvä veneelemähän. Siinei päätä pakota eikä haittaa vaikkolis lunta meeteri maas ja järvet jääs.

Vein Akalle pellavan färistä ja punaasta pellavaa ja tais siinä olla mustan färistäki kangasta läjät ja sanoon, nottei taas oo mitään päällepantavaa, erellinenki tuunattu alakaa olla hiukipuhki ja kaarderoopi huutaa tyhyjyyttään. Akka meni kaavakopallensa ja nosti siältä mulle tehtyjä kaavoja ja sano, notta pannahan singeri surraamahan. Sanoon, notta haluan punaasesta sellaasen pitkän mallisen, johona on huitulat roikkumas alahalla. Niin sovittihin.

Pääsin kotia. Ilta meni hyvin. Aamulla ennen sianpiäremää istuun pytyllä tekstaten Akalle, notta älä ihimees viälä leikkaa punaasta, etten haluakkaan siitä pitkää huitulaa vaan haluanki siitä normaalipituusen huitulan huituloineen! Niin sovittihin.

Akka tuli samana iltana sovituksille kaharen kletun kans ja soviteltihin ja lähti loppuneulooksille. Punaanen oli jo muutoon valamis, viälä vain vähän sisäänottoja jostaki ja soli sovitusti normaalipituunen huituloineen. Niinku oli sovittu.

Seuraavana aamuna anivarhain istuun pytyllä tekstaten, notta mä haluanki siitä valamihista punaasesta pois ne huitulat! Niin taas sovittihin.

Ny on yksi klettu huitoloolla ja yksi iliman. Punaanen sai kokia monta muaronmuutosta kolomen päivän sisällä. Ja Akka varmahan monta hermoromahrushetkiä.

Luulin päässeheni nopioosta miälenmuutoksista jo pikkuhiliaa vanhemmiten pois, mutta se menöö tosiaan vain pikkuhiliaa pois.  Aijan kans. Uskon, nottei loppuelämäni aijat riitä sen katuamisehen kokonaan.

Mun ympäristös on monella ihimisellä kärsivällisyys kasvanu mun kans, jos se taitaa olla samaten koetuksellakin.

Soutaminen ja huapaaminen onnistuu multa erittään hyvin.

Niin onki, lippo paree ku onki.


 

Moon jo joskus aikaasemmin murehtinu sitä, ku tiatsikka ei maharu kiriootuspöyrän ylälaatikkohon, silleen kivasti silikkinauhalla kiarottuna ja päälle olis kiataastu viälä rusetti. Niinku kirjehet ennen vanhaan laitettihin. Korpuulle on turha tallentaa, harvoos konehis  on enää korppuasemaa. Ei mullakaan oo eres kanelikorppuja kaapis. Pitää olla polttava seeree-asema, seereet vois sitte kiapauttaa silikkinauhalla ylälaatikkohon jäläkipoloville ihimiteltäviksi. (joo joo Laura, tiärän, notta mullon polttava asema...muuta en siitä sitte tiäräkkään.)

Ny olis sitte nuata muistitikkuja. Niitä mahtuuki palio ylälaatikkohon. Niitei oo suunniteltu niinku oikeen säilytyksehen, jos niitä on viiskymmentä ylälaatikos, niin kuka ihime viittii ottaa selevää, mihinä niis just on se yks kuva. Permanet-kynälläkään ei saa laitettua ku jotain avainsanoja siihen tikun päälle.

Aivooski pitääs olla muistitikulle paikka. Johkin korvantiätämille vois asentaa sellaasen upsportin vai oliko se uspportti, no jokin kumminki, portti. Mullon töis sellaanen langatoon korvakuulokes puhelimihen, johona vilikkuu punaanen valo, näköö asiakkahakki,notton viälä virtaa akas. Yän aikana ollu molemmat lataukses: kuulokes ja akka. Siinä muistitikus vois olla valon lisäksi siruki, ellei vaikku sitä  tukkisi. Aamulla vaan tamuaas sen korvahan tai siihen porttihin korvan taakse, niin olis kaikki ajatukset taltiootu. Ei tarttisi ihimetellä ku puhelimen kalenteri piippaa muistuttaan koko aijan jostakin.

Ja mitä hyätyä niistä kännykän piippauksista on? Ei oikiastaan mitään muuta ku häirintää, sitten ne muistettavat asiat pitää kuitenki taas laittaa puhelimehen uutehen paikkahan hälyytettäväksi taikka paperille.

Mullaki on muistivihkoja niin maan perusteellisesti, ku vaan ny taas tiätääs kiriootuspöyrän tyhyjentämisen jäläkihin, mihkä laitoon ne. Ja niistäkää oo oikiastaan mitään hyätyä, jos oon esimerkiksi laittanu yhtehen vihkohon jonkin elokuvan nimen, jonka haluan, niin minen muista mihinä vihoos se nimi on tai että yleensä oon laittanu mitään nimiä ylähän.

Ajatukset lymyää aivoos. Tai ne on lymmys. Non muuten kaks eri asiaa; olla lymmys ja lymytä. Lymytä on vähä niinku sellaanen negatiivissävytteenen asia, joka lymyää, välttämättä ei tuu koskaan esille, kunhan lymyää ... ja olla lymmys on sellaasta pikkukivaa piilosilla olua.

Mullon ajatukset vintillä sekä että.

 

- vilukissi@netti.fi on arvottu mukaan - Onnea! Tuhannesti Onneksi olkoon! Tee vuodesta 2010 ikimuistettava ja voitat 20.000 EUR!
- Sähköpostiosoitteesi vilukissi@netti.fi on arvottu voittajaksi, Onneksi olkoon!
- Johtava raaputuskorttisivusto verkossa, voi tehdä unelmistasi totta! VOITAT 1,000,000 euro
- Olet valittu 29. joulukuu 2009!  Jäikö paras lahja saamatta Vilukissi? - olet valittu 29. joulukuu 2009! Heitä noppaa ja voitat ilmaisen joululahjan.
- Onnea! Ilmainen piikkimatto sinulle Vilukissi
- 28.12.09: Onnea Vilukissi! Tilaa 2 nroa KUNTO PLUS - lehteä ja saat kaupan päälle piikkimaton, arvo 67,00 EUR.  Maksat vain 6,90 EUR. Tilaa tästä
- HouHouHou... Ilmainen joululahja sinulle Vilukissi, minulla on yli 100 erilaista joululahjaa säkissäni ja vähintään yksi lahja on sinulle.
- Mukana niin upeat laajakuva-TV:t kuin iPhonet ja mahtavat matkat sekä lahjakortit.
- Oletko syntynyt 1956 Vilukissi? Onneksi olkoon Vilukissi - olet valittu 18. joulukuu 2009! Vastaaa kysymyksiin ja voitat Macbook Air, jonka arvo on noin 1.499,00  EUR.Sähköpostiosoitteesi vilukissi@netti.fi on arvottu voittajaksi, Onneksi olkoon! Viesti Sähköpostiosoitteesi vilukissi@netti.fi on arvottu voittajaksi, Onneksi olkoon!
- Johtava raaputuskorttisivusto verkossa, voi tehdä unelmistasi totta! VOITAT 1,000,000 euroa.
- Onneksi olkoon - Onko sinun sähköpostisi vilukissi@netti.fi?

Onko sinun sähköpostisi vilukissi? Onneksi olkoon - Olet valittu ilmaiselle laihdutuskuurille (arvo 141,99 EUR). Laihdu jopa 2 kg viikossa

-  22.12.2009 12:15:00 Aihe Onneksi olkoon - olet valittu 22. joulukuu 2009 Viesti Hurraa ! Nyt sinulla on mahdollisuus voittaa paljon rahaa! Etsi 3 eroa ja voitat 10.000 EURO. -onneksi olkoon - olet valittu 18. joulukuu 2009 
- Hurraa M…! Nimesi on valittu suureen Philips Full-HD TV, jossa voitat langaton Philips Full-HD TV ja kotiteatterijärjestelmä - arvo 2.000 €!

Joten kiitos ny teille kaikille, molin voittanu aivan maharottomasti, ku menin pitkästä aikaa Vilukissin meilihin. Molin aivan otettuna, koskaan aikaasemmin en ookkaan voittanu nuan palioa ja näin piänes aijas!

Se jäi vähän vaivaamahan miältä, notta mistä tua tuli, notton oon valittu ilimaaselle laihrutuskuurille, johona laihtuus peräti kaks kilua per viikko? Kuka mun on siihen ilimoottanu? Ja minkä ihimehen takia? Jos tuata vauhtia laihtuus, niin mua ei enää olisikaan loppuvuatehen mennes!! Kuka niin haluaa!?? Saako voiton vaikka rahas, vajaa 142 eurua?

Mullon jo jotakin joululahajoja valamihinakin (ku en muistanu laittaa viimme jouluksi. Kuka nauro?), notta niistä ny jää taas sitte joku paitti ja iliman, jos mä vaan haihrun pois. Eikä mullolisi klettujakaan haihtumistilanteesehen. Toki Lauralla on se uus ompelukones. Sei jääny komerohon vahingos, niinku antamatta, ku Laura kyllä piti meteliä siitä aattohon asti, jossei sitä konesta tuukkaan. (Ja ny ku se lukoo tämän, niin son eri miältä.)

Sekin mua vähän ny painaa miältä, ku nuata lahajoja ei näjy mihinään! Oonko mä jo ne karottanu tai tunkenu johkin? Tuliko ne postiloorahan vaiko postihin vai peräti matkahualtohon? Oliko ovellekuljetus vaiko ittekö hain? Ja onko tua HOUHOUHOU peräti Amerikan mailta asti voitettu?

Jos joku on nähäny nuata mun voittojani tiänvarsilla tai mun kantavan niitä kotia, niin ottakaa ny ihimees yhteyttä. Löytäjä ei saa pitää nuata isoja summia, osan annan niinku palakkioksi. Non mun. Full HD tv:kin on jo varmahan jäätyny johkin kiinni.  Auttakaa ny ihimees!

Onko tua yks voitto Macbook Air jokin lentokones? Siten sitte halua. Mulle tuloo hyppäämisen tarves heti ku nousen pari meeteriä maan pinnasta ylähäppäin.

Pihalla on oikia joulukorttimaisema! Ei siälä punanuttuusia joulupukkia enää näjy mutta mahrottomasti lunta puiden oksilla ja sinisävyynen aamuhämärä ympärillään, kovas pakkaases,  - 26. Jossei tuu isua lumienpurottaja-myrskyä ennen suurta suajaa, niin pelekään vaan, notta nuasta komioosta tammiista ja sembramännyystä putuaa oksat.

Muistan yhyren talaven, oisko ollu vuanna 85 tai jotain. Vanhin tyttäreni oli noin 5 vuatias, erittään ittetiätävä ja kaikkiosaava nuarineiti. Siinoli yks talavipäivä oksat pois, ku se alootti vaatimustensa esittämisen ja ku molin kasvattajaäitinä täysin eri miältä, niin sehän vaan nosti resipeliä puheesehensa. Lopulta olimma sellaases pattitilantehes, notta multa loppu keinot. Sitei uskaltanu laittaa yksin mihkään rauhoottumahankaan, sehän olis laittanu sen paikan alta aikayksikön remonttihin.

Lopulta kattoon pihalle...lunta oli tullu koko alakutalaven niin maan perusteellisesti katolta ja taivahalta, notta soli oli teheny isoot kinokset keittiönklasin pualivälihin asti, siis toki ulukopualelle. Avasin käyttämättömän paraatioven ja sanoon flikalle, notta äiti laittaa sut jähtymähän, jos ei tua huuto ny lopu, vauvaki aivan häiriintyy sun takias.

Tytär sen ku innostu nostamahan volyymiä, vai vauvaa täs ny taas suajeltihin. Se avas suunsa sepposen seljälleen, kauvaa en ehtiny miättimähän ja ihaalemahan oivalluksiani, notta tuata se Aale Tynni tarkootti runollansa "suu tuoss`on sepposen seljällään...peto pikkuinen" ... siappasin flikan kainalohon ja menin käyttämättömälle paraatiovelle ja heilautin sen siihen valtavahan kinoksehen, jokoli heti oven ulukopualella. Ja suljin oven peräsnäni. Kattoon salaa oviklasista, nottei se ala uppuamahan liian syväälle ... se olla lötjötti kinokses selällään ja seisaallaan käsivarret levällään erittään hölömistynehen näköösenä. Mutta soli hilijaa. Täysin hilijaa.

Avasin oven ja kysyyn, notta voirahanko ny puhua vuarootellen? Se nyäkkäs sen verran, minkä niska anto periksi pehemiäs kinokses.

Sei eres simppaallu eikä sanonu mitään, ku vein sen klettujen vaihtohon ja niskasta kaavin lumia pois. Kun otin sen sitten viltin sisälle ja sylihini hyvästä pirettäväksi ja vuarootellen juteltavaksi, niin se kysy:"Koska on Lauran vuaro?"
"Miten niin? Mihkä sen vuaro?"
"No, seki pitää heittää heti pihalle, ku se huutaa aina naama punaasena."

Jonkin aikaa tämän jäläkihin seurasin silimä kovana, nottei vauva tullu ulosheitetyksi isoonsiskoon voimin. Ei ainakaan heti kaharen kuukauren ikääsenä.


 

Muistilla on merkitystä, varsinki jos seon lyhyt.

Melekoosen antipioottiallerkian jäläkihin tai niinku aikana on niinku lääkkehetki ny loppu ja syätynä. Laitoon just loput hävitettävien joukkohon viäräkseni ne apteekkarille takaasin ja sanoakseni, notta kiitos lainasta; meni hulivilisonnalle. Pakko selevitä poskionteloosta niinku parhaimmaksi ny katon. Oon niinku niitei olisikaan eikä mahaa eikä sualistoa. Kokeelkaa itte, aika heleppua. (?)

Niin siitä muistista tai sen lyhyyrestä. Istuun taas ties monettako kertaa hotelli helepotukses nauttimas antipioottien aikaansaavista olotiloosta ja vikkelyyrestä. Olin justihin lukenu, notta jos tuloo oikeen hulivilisonnalle antipiootiista, niin pitää seurata, nottei tuu vertaki. No, minähän seuraamahan. Ja hitsit, ku meinasin pyärtyä, ku näjin miten palio oli asiat pahoon.

Olin unohtanu het kättelys ihaaltuani ensin tyäkaverini ostamaa vessapaperia, notta paperis oli punaasia joulupukkeja. 


Edit 6.1: Intsu kommentissaan kysyi, että miltä mustolis tuntunu, jos olis ollu setelinkuvaanen vessapaperi...mun olis sitte pitäny melekeen alakaa rahanpesuhommiihin.


 

Meinaan lähtiä alennusmyyntiihin. Ennen joulua en keriinny mikään ja jos olisinki, niin olotila laitto vastahan. Ja ny on menny koko vuarenvaihret melekooses lunssas ja ny vasta alakaa vaikuttaa taas siltä, nottei pahaa mikään tappanu. Vahavisti vaan. Harmi vaan, ku se vahavistuminen tapahtuu aina leveyssuunnas.

Meinaan ostaa tikkuamispuikot.

Olin täs yks luminen aamu parvekkehella koriaamas lyhyrynlamppuja ja luulin olevani yksin koko lumises tianoos. Siinoliki parvekkehen alapualella pihas tilaasuuttaan orottamas lumitraktori. Sellaanen piäni ja pippurinen vehejes. Miästen vempele. Äänestä päätellen. Jos mulla olis ollu kakkahätä, ku se ampaasi vonkuen liikkehelle, niin ei olisi enää ollu mitään hätää.

Jos ootta joskus nähäny tv:s sellaasia kiihrytysajokilipaaluja, johona pitkänsoikia auto ampaasoo niinku kumminauhasta päästettääs irti liikkehelle tuhatta ja sataa. Niin tämäki lumitraktorihyväkäs oli sellaanen.  Se sai heti vauhrin allensa ja vonkuen painalsi eteheppäin ja samas kiataasi etukuarmaajan kovahan jäätynehesehen pihahan ja anto mennä! Siinä vain kipunat sinkooli sepelistä ja vonkuna muuttu vinkunaksi ja ujellukseksi. Erilaasten äänten vyäry sinkooli kerrostalojen seinistä seinihin.

No, ei tarvinnu kuluttaa kenekään heräätyskellon patteria taikka häiritä kännykän heräätyspualta. Mukavaa kuunneltavaa. Tottatotisesti.

Miätiin hetken aikaa. Lumet pitä saara pois ennen töihin lähtöämme, son totta, muuten haukuttaas auraajia ja aurauksen kellonaikaki on silloon useen aniaikaasin, sekin on ok. Mutta se ääni! Sillei vissihin voi mitään?

Kuuhunki mennähän, mutta miästen konehis pitää olla ääntä, pauketta ja meteliä, muuten mei uskota notta tyästä tuloo täyttä totta. 

Niin. Meen ny ostamahan tikkuamispuikot. Ostan sellaaset, jotka alakaa heti vinkua ja vonkua, ku starttaan ekalle kiarrokselle ekalla silimukalla, varsinki nurjien kohoralla ne suarataan paukkuu ja ulovoo. Sais istua soffalla oranssinfäriset kuulosuajaamet pääs, ku niin olis tyän ääniä. Kuulis kaikki huushollis, notta akka teköö tyätä! Oikiaa tyätä. Silloon ei passaa häiritä ja kysellä, koska syärähän.



 

Kumpi oli ensin kana vai muna? Kumpi ja Kampi tappeli; kumpi voitti?

Arjaannelin kirjootus plokisnansa tukastaan; sen eri pituuksista ja varsinki färistä, herätti muistikuvani, notta niis vanhoos leheris oli mainos...joka anto mahrollisuuksia ainaki kaharelle naisryhymittymälle. Itte kuulun prunettiihin, sellaasihin vähä vain harmaantuvihin (kuka nauro? no joo joo ...ei ne enää harmaannu, ne on jo). Nämon Suamen Kuvaleherestä vuarelta 1939.

saatakkos tuan paremmin sanua...sex appeal´ia 45 prossaa enempi ku tummanvaalioolla.
Aivan Vaalioolla on Erikoosta Viähätysvoimaa Miähiin? Just just, pakkohan son olla nuan, ku oikeen leheres sanotahan. 

jahas jahas...lumoaa miähet, prunetti siis. Kumpiako näis mainoksis ny "viärähän"; akkoja vaiko miähiä?
Elikkä toivua on, vai meniköhän sekin jo nuaren harmaaksi färijättyjen hiusten takia. Moon färjänny ohuuta harmahia raitoja, ei mun tukas ny muuten viälä olis harmaata. (Kuka nauro?)

ja molemmat nua kehootukset ja/tai lupaukset oli samas mainokses...
Eli mahrollisuuksia on molemmilla färiryhymittymillä. Toinen lupaa sex appel`ia viähätysvoiman kera enempi ja toinen taas lumovoimaa.

Entäs punatukkaaset? Nei kuulemma pääse taivaasehen, mutten usko niiren kaikkien sinne ny just tänään pyrkivänkään.

Kuinkas siinä teevee mainokses vuarelta 2009 sanotahankaan färijäämisestä ... pikoos juu aar vööörth it?!

Jos kokeelis jotaki räväyttävää färiä päähänsä, ullakon katolle. Mun ullakolla ei oo muutenkaan kaikki matot ojennukses .

Pikoos ai äm vööört it ... Mihinähän mun pensselini ja vesifärini on? 

 

Tupakissi kulukaa yllätti mut O`Malleyn kans, noli tuanu mulle postiloorahan komais paffilaatikos palio vanhoja lehtiä! En oo pahemmin uurempiakaan keriinny lukia, mutta näitäpä on ny tullu selaaltua, notta aivan suuski maistuu vanha aika. Vanhin lehti on v:lta 1927 ja uusin 1942 ja palio siltä väliltä. On Martta Wendeliinin piirtämiä kansia Kotiliesis ja Suamen Kuvalehtiä, Säästöpankkilehtiä, Yhteeshyvää, Vaasaa ja Radiokuuntelijaa ja jopa Amerikan Suometarta ja käsityälehtiä, jois ei färinfäriä ja virkattuja uimapukuja joka lähtöhön...aivan rupes kutittamahan, ku ajatteliki sellaasta ja pakkas tulla viluki, ku miätti, miltä ne tuntuus märkinä uinnin jäläkihin iholla.



ja arvakkaapa vaan ku niis on kauhiasti mukavia mainoksia. Tänä päivänä ei enää mainosteta tupakki suus miällyttäviä kukkia, aistikkaita hanskoja tai runsasvahtuavaa saipuaa. Mihinä meirän miälikuvitus on nykyään sanojen käytös?
  hauskaa joulua viskin paris....just just....jossei viina auta, niin sitte saunahan
imeytyy verehen heti ja kokonaan, eikä jää laitoohin....

ens jouluksi plychihattuja.... tai sukansuajia


.... ai ai...pakko jatkaa lukemista, jos vaikka uus tyäpaikkaki löytyys   . tai .. ...
hakuaikaaki viälä jäljellä...vois tulla sitten jokin tar -tyäläänen. Nua paikat olis köyhääntaloohin.

Tää on meleko herkullista....

niin ja oli siälä paketis mun sittisontiaaselle morsiamiakin....

 

                                       Suurin silimin ja syrämmin
                                        lumihiutalehien tanssia kattelles
                                        
                                        joulurauha
                                        
                                        kaikki mitä
                                        minuutti minuutilta elää
                                        jää itämähän syrämmehen
                                        
                                        ainavain enemmän ymmärtää
                                        haluaas antaa
                                        sellaasta mitä ei saa rahalla
                                        
                                        joulu on ny
                                        
                                        justihin täs hetkes
                                        ku ei oo ketää eikä mitää
                                        on vain ajatukset
                                        jokka menöö pitkin taivasta
                                        tiätäen osoottehen
                                        
                                        nämä minuutit meni lähetelles ajatuspostia

                                        Hyvän Joulun Toivotuksia


                                        (M Loppi : syrämmeni syrijältä) 

                                        
                                        Vilukissi toivotteloo jouluusta oloa ja ilua,
                                        sialun rauhaa justihin Sulle ystäväin.

Ny on millä kiriootella!
Sain Pikkumyyltä tämmösen ihanuuden, se kysy, notta laittaako menemähän pois matkoohin...mä aivan järkytyyn. Tänne vaan, kyllä tänne mahtuu!! (Kuka nauro??)

ihku oikiaa SOK:n mustetta! Sinistä, niinku kansakoulus, ku kiriooteltihin kapioohin vihkoohin ja pyyhittihin irrotettava kynänterä sellaasehen kangasnippuhun, johona oli knappi keskellä!! Sormet pyyhittihin klettuuhin.
  Täs kyllä lukoo, notta säiliökynämustetta...mutta eikös opeilla ollukki sellaaset, mitei me viälä saatu?
och samma på svenska  

ja takana o mittataulukko, niin tiätää palioko on jua...kirioottamatta! Sitten siinä luki, nottei muste sisällä tanniinia! Elikkä mäkin voisin sitä juoda eikä tulisi heti pää kipiäksi!
Mihkähän tämän laittaas? Piilohon sitei voi laittaa, parvekkehella se jäätyy, jääkaapis vetää kohomeesehen, sukkalooras se voi vuataa, laattialla sen kaataa Pyrypoika, alkoholikaapista sen joku juaa (niinku mulla ny olis sellaanen), no tätei kyllä voisi juara salaa, jäljet jäis suupiälihin näkyvihin pitkiksi aijooksi. Kylppärihin tätei voi laittaa, voitelen pian vahingos sillä aamutuimihin itteni, kiva lähtiä sitte töihin peljättelemähän ihimisiä, no, ne vois sanua, ny sillei oo enää vain huulet siniset! Toki sitte menisin siniverisestä. Tai Avattaresta!

Mihkähän tän panis? Olokohon ny jonkun aikaa tuas köökin pöyrällä, kyllä se siitä sitte johkin kulukeutuu. Multa vaan sitte pakkaa tavarat karota, ku ne lähtöö kulukeutumahan itekseen.

Löysin muuten viimme vuatisia joululahojani klettukaapista!! Siis olin ne itte saanu! Kiva kiva. Ny o puukkua ja puntaria! Äläkää ny vaan luulko, notta joku olis mulle uskaltanu puntarin ostaa!!! Kukaan ei oo niin kamikatselentäjä! Mihkähän menis sohimahan? Jaa-a, pakko mennä suresti rakastamalleni aamupesulle ja lähtiä sitte viälä töihin. Kurjaa, ku täälä kotonakin olis ny niin kaikenlaasta tohinaa, mustepulloosta ja puukoista ruveten. Tiärä viälä mitä löytyyskään tuasta yhyrestä kaapista, jos olis aikaa kollata.

Edit: Arjaannelin kommentti laukaasi muistikuvan täs kaikes kiiruhus, notta onhan mulla toinenki mustepullo, Lauralta saatu lahaja (taivas sentähän, jäi pöyt pyyhkimättä just tästä pullosta ja niinku moon puunannu mennen ja tullen ja viälä palateski...kuka nauro?)
  ja kynäkin!  Kynä vaan ei oo silleen sellaanen hoikkapäinen kiriootuskynä vaan kallikrafiakynä, mutta siitä saa osviittaa sellaasille lukijoolle, jokkei oo koskaan (apua) nähänykkään tai kuullukkaan tämmösistä vehkehistä, jokkoli tiatsikan ja tekstinkäsittelyn esi-isiä. Täs tämä  kynänterä muistuttaa koppakuariaasta tai laiskajaakkua tai jotain sittisontiaasta.