Täälon ollu ny sellaasta hiliaaselua, nottei paremmasta väliä. Mitään en viitti siitä kiriootella, joku asianomaanen pian lukoo. Minen ollu syyllinen tällä kertaa mutta häsyyhin jouruun. Kuinkas muutoon. Pitääskähän mun liittyä Kerrostalokyttääjihin?

No asiasta kolomantehen, voisin kertua vaikka Kuivamyllärin tarinan. Tästä tulikin miälehen, ku molin 9 vuaren ikäänen, niin mua on kosittihin silloon ekan kerran. (Äläkää ny vaan luulko, notta kosintakertoja olis ollu pilivin pimeen, ei oo. Yhyren muistan aikuusiän kosinnasta, ku multa meinas tulla kakkat järkytyksestä pöksyyhin, ku yks sano, notta meirät vihiitähän tuas kirkos. Ei niin sitte vihiitty.)

Niin yhyreksän vanhana oli eka kosinta ja silloon eresistuva poika käänty ennen aamurukouksen alakua muhun päin ja sano notta:" Musta tuloo isoona mylläri ja susta tuloo myllärin akka!" Soli sellaanen ilimootusluanteenen asia. Mun eka ajatus oli, notta mitä se äiti tähän sanoo! Hyvä, ku tohoriin kotia mennä. Ei tullu musta myllärin akkaa. Eikä mylläriyrestä haaveelevastakaan tullu mylläriä.

Kuka nyt ohojas mun taas sivuraitehille. Mun piti kertua tarinaa Kuivamylläristä. Nimensä se sai siitä, ku kerraasti oli joku menny viämähän jyviä myllyytettäväksi ja mylläri oliki nukkumas jauhosäkkien päällä. Hornaus oli  kuulunu ja jauhooset pölypilivet oli pöllährelly yltympäriinsä ja myllynratas oli pyäriny tyhyjänä. Siitä mylläri sai nimen Kuivamylläri.

Niin, Kuivamylläri oli ollu sitten jonakin päivänä melekooses sivumyätääses kylillä käymäs ja poliisimiäs oli kysyny siltä, notta onko sulla mopos följys? Oli kuulemma mopo följys. Poliisi oli varootellu kovin sanoon Kuivamylläriä, Nottet Sitten Ota Ku Ajat!

"En niin, enhän ny toki ajaes ota", oli Kuivamylläri sanonu, "mä pysäytän mopon kyllä aina ryypyn aijaksi."