Kiriootan heti perähän, kuinka mä osasin ny tällä kertaa olla aivan oikiasti viksu puhelinmyyjälle. Sei niinku myyny toki puhelimia. Saatoon tuan erellisen postauksen jäläkihin menettää halavempaa siirtosähkyä. Ny mun Yläkerran Saivartelija saa tikuttua halavemmalla ku mä ja pissureissutki vessahan on halavempia, kaffinkeitosta ny puhumattakaan. Minä ja mun suuri suuni. Isoo egoni.

Niin, mulle soitti lehtifirmasta mukavan oloonen poika. Olin justihin lopettanu Avo-ta-kan tilaukseni ja luulen mä, notta siksi soitteliki. Halus kallupoora mua. Kyseli, notta onko seuraavat leheret tuttuja ja luetteli. Sanoon heti alakuhunsa, notta usko pois melkeen kaikki lehdet on mulle tuttuja (mieles kävääsi Kutrin lausuma, notta sanonko, notta jopa vaahteranlehretkin… mutta pidin suuni)

Kyseli, notta miksi mä lopetin avonaasen-takan tilauksen, sanoon, ku soli liian elitistinen mulle, ku mä keräälen nykyään vanhoja laronoviaki ja ikkunakarmia ja pärehöyliä. Ei varmahan tajunnu mun jokaasta sanaa, mutta sou vot.

Aaaapoika:”Minkä ikäisille rouva mieltää A-vo-ta-kan olevan?”
Mä:”Hmm. Vähän vanhemmille naisille,”
Aaaapoika:”Entäs Voi Hy-vin -lehti?”
Mä:”Vähän vanhemmille.”
Aaaapoika:”Entäs A-pu?”
Mä:”Viälä vanhemmille. Aivan keski-ikääsille.”