Minoon voinu jo tästä kirioottaa, mutta ku minen omista pitkäkestoosta muistia, saatikka ny kovin lyhytkestoostakaan. Kirlahin kommentti erellises postauksesnani mumman aluushamehesta herätti muistoja yhyrestä täristä.

Aivan tähän samahan minen oo koskaan pystyny, ku tämä täti, vaikken aina muistakkaa, mistä suunnasta moonkaan tullu.

Täti, ikääki jo melekoosesti, meni Vaasahan ostoksille koko päiväksi. Mukavaa oli ollu ja sitten kintut väsynehenä oli lähteny tyytyvääsenä saalihinsa kans takaasin kotia linia-autolla. Hyvä tuuli oli jatkunu koko matkan, mutta voihan ny, ku oli kotia sitte päässy. Jo tiänpäästä oli havaannu, notta auto oli pois tykkänään! Pihas oli tantteerannu pakallansa jonkun aikaa, muttei autoa vain ollu ollu, soli varaastettu Vaasan reisun aikana! Siinei sitte auttanu muu, ku mennä soittamahan poliisit paikalle. Poliisit oli tullu ja paperit tehty varkauresta. Täriltä oli menny yäunetki, ei enää auttanu mukavan ostospäivän saalihitkaan.

Aamukaffi ei ollu meinannu maittaa seuraavana aamuna ja oli pitäny välillä valaa ittehensä uskuaki, notta kyllä ne poliisit tyänsä osaa ja se rakas Punoo löytyy hyvis voimis jostaki ojanpohojasta eikä poltettuna mistään sorakuapalta.

Sitte oli puhelin soinu ja poliisit oli soittanu, notta auto oli löytyny täysin ehiänä parkkeerattuna poliisitaloon viärestä parkkipaikalta.

Täti oli hetken kuunnellu ja sitte sanonu:"No, johan sen ny siälä pitää ollakki! Sinnehän mä sen eileen jätinki!"