Mulle on alootettu kauneusleikkaukset. Ny oli eka leikkaus ja otettihin pala poikes! Ei ollu rasvaimua vaan oli varpahankynnen osaleikkaus. Ja aihion tappo. Kynnen, ei mun. Jostakinhan mun entisöönti on alootettava. (Miksei kukaan eres hörähtäny, ja sanonu, notteihan sitä ny tarvita?)

Leikkausaamu oli kotona niin kiiruhinen, notta laitoon epähuamios sukkahousut jalakahan pitkienhousujen alle. Minen niitä enää ehtiny riisumahan ja vaatteita vaihtamahan vaan siapppasin laukkuhuni pualetsukat ja sakset, ku muistin meneväni lääkärihin. (jokaasellahan ny sakset on följys, ku lääkärille lähtöö?)

Leikkaus onnistu erittään hyvin. Mitä ny vähä oli varvas kipiä eilisiltana muttei ny niin enää aamusella. (Huoh., meen siis töihin. Mut hajetahan, ku ei oo oikeen kenkiä tälle vaiheelle, muuta ku Ainot mutta ku niistäkin on jo toinen pari tyämaalla. Kehtaa mennä tiällä talsien, toises jalaas kummisaapas ja toises isoo tossu.)

Niin...mihkä mä ny häiräännyn...Lääkäris kaivoon laukustani isoot mustat sakset. Lääkäri katsahti niihin, saatto ehtiä miättiäkkin, notta kuka täs ny leikkaa ja ketä!?



Otin päälläni olevien sukkahousujen varvasosasta kii, riisumatta niitä ja nirhasin saksimalla jalkaterät kokonaan pois. Sukkahousuusta. (En kehrannu kattoa lääkärihin, en halunnu nähärä sen ilimettä.) Näin ei mun tarvittisi alakaa suuren leikkauksen jäläkihin uurestansa pukemahan.

Ajattelin, notten saa sitten suurilta varpahankynnen kivuultani pujettua pitkiähousuja ja sukkahousuja uurestansa päälleni, helepoonta on vaan laittaa ne pualetsukat.



Ai, mikäkö tämon? Noh, se on mun housunpulttuni. Sakset vähä lipsahti.