Poikien äiti oli ollu hakemas omia poikiansa kotia mutta olikin saanu joukkohonsa vain Hulkin ja minipollarin (...mistä tää ny johtuu, pääs alko soimaan villake peoplen äänet...ymca ... voi kauhiaa...)

Niin piti toimittelemani, ku päätin imuroora heti näin alakuvuaresta ja teherä samalla joulusiivokkin, (onpahan ny sitten tehtynä tulevaksi jouluksi, eihän siihen oo ku ...vajaa 51 viikkua). Taas mä häiräännyn itte asiasta, niin, minen meinannu mistään löytää Ryyssoni-imurin pölysäiliötä!

Meinasin aivan ittekin karota. Harmikseni pysyyn kuitenkin tallella ja löysin ku löysinki sen ja itteni sitten tunnin päästä vaatehuanehen laattialta riapumattotyynyjen alta. Joku oli kantanu riapumattotyynyni sinne ja kasannu ne tuikitärkiän ja useen käytetyn (kuka nauro?) imurin pölysäiliön päälle.

Tyähuanehen laattialta katos koirien lisäksi langanloppukeriä ja parit piänet enkelin siivekkin. Harmi ku säliöstä näky läpitte, oli pakko ottaa poikes ylimäärääset jutut säiliöstä. Taplettia en ottanu. Imuroottiin keittiön tyätasua ja kuinka ollakkaan imurini suulakes häläppäs pillerirosettiani ja seuraavan viikon maanantakipäivän vitamiinipilleriistä vain maknesiumi jäi jäljelle, kun muut päivät hulahti Ryyssonin kitahan.

Joku päivä mä katuan ittekin. Höyrystyn tai muutoon vaan katuan. Ja uskon viälä löytäväni tiistaiyänä karonnehen juustopakettinikin. Pualiksi syäryn. Mä laitoon juustopaketin viälä muavipussihinkin ennen jääkaappihin laittoa, ku minen tykkää, jos ruaka saa happia, (rupiaa pian happiintunehena elämähän omaa elämäänsä). Ja sen koommin minen oo sitä pakettia nähäny! Hmm...juuston salatut elämät?

Kaipasin sitä täs eileen illalla. Sitei ollukkaan jääkaapis. En oo ollu kotona syämäskään, notten oo voinu sitä einehtiä loppuhun. Muttei sitä ny vaan mihinään oo. Ei ollu pakastimes, ei roskapussis, ei paperinkeräysläjäs, ei astianpesukonehes, ei muavipussilooraskaan. Eikä kattilakaapis. (Kuka sano, notta mee kattomahan, onko se niittipyssyn kans aluushousulooras?)

No, joku kaunis päivä se löytynee. Hajun perustehella.