Linnan juhulat tuli katottua, aina niis sen verran on ystäviäkin, notta pitää kattua. Harmi vaan, en pääsny pongaamahan ystävääni ja miästänsä. Olis nähny minkälaasen tantun Kipa hankki. Oli luullu sujahtavansa 10 v. takaasehen linnanjuhlamekkohonsa mutta oli tihkaassu hames perustasta. Jotenki lämmitti mun miältäni. Kiva ku jollakin muullakin tihkaaso ja ilmenöö sujahtamattomuutta.

Meinasin pökertyä, ku kotikutoosen näköönen liukuvärjätystä Pir tin Keh räämön langasta, Sateenkaari-nimisestä, tehty huivi ilimesty linnan oviaukkohon. Molin varma, notta ny se on tv:s, ny se on linnas, huivini. Ehrin jo tuntia myätähäpiääkin mutta sitten hoksasin, nottei ollu hapsuja. Huhhuh. (Tekstaria alakas pukkaamahan mulle...kyselyjä, notta havaattikko, näjikkö, oliko Se Sun Tekemä Huivis?)  Ei ollu.

Se on vissi totuus, notta linnan juhulihin huavutetut ja virkatut kletut on vähä...kotikutoosen oloosia ja silleen arkisia. Ei juhulamekkoja. Ja viälä varsinki ku niitä kutikutoosia kanto päällään...ei-purjehtijatyttöset tai ei-sutjakat laulajattaret. Ja samallahan nua juhulat on aina kauneuskilipaalut sekä hamehesta että kantajastaan.

Toki ei viarahat varmahan mistään teemasta tiännykkään, ei niille oltu kerrottu, minkä perustehella oli ny viarahia kutsuttu. Mun kutsuni oli taas karonnu postis. Niinku joka vuasi.

Olis luullu, jotta nämä kotikutooset olis pääsny eres floppiosastolle, ku illan teemana kerran oli pressan mukahan suamalaaset tyät ja teot. Ei pääsny ei. Toimttaja hehkutti vain, kuinka joku oli hankkinu klettunsa Italiasta. 

Suamalaanen tyä ja teko. Moon ny yrittäny kuuklettaa, notta mihinä päin Suamia Ver sacen Giannilla olis putikki tai ompelimo?