Markkinooren jälkeestä eloa? On sitä. Vissihin, ei kait näin muuten olisi väsy, jossen elos olisi.

Mä oon tulos takaasin riville ja uutishuanehelleni. Täälä ei oo ollu laattialämmitys päällä ja mua paleltaa. Kumma kesä, ku pitää laittaa lämmitys päälle. Iällä ei oo mitään tekemistä tän palelemisen kans, minenhän oo yhtään sen vanhee ku viimme kesänäkään. (Kuka hörähti?)

Heti ku kamera löytyy, niin saan jotain juttujakin aikaaseksi, ny täytyy vain tyytyä uutisten analyysiihin. (Kirjootin tohon ensin, notta rialyysihin. Non nua hianot sanat.) 

Vikiliiksin perustajalle kattellahan koko aijan turvapaikkaa ja pohoritahan, mihinä solis ja mihinä heppu ny paraikaa on. Mikä helskutin turvapaikka sellaanen on, jos se keksittääs. Miltähän tuntuus, jos ittellä olis ammattina pohtiminen, mihinkäkö joku heppu on viäty? Pollarin pohorinnat mä viälä ymmärrän mutta notta toimittajakkin pohtii sitä. Tuntuuskohan se kivalta, jos löytääs jonkun turvapaikallisen ja sitten käräyttääs sen? Nih.

Norian maas syytetähän ny pollareita, notta olisivat voineet estää isoon verilöylyn. Justihin niin, kummallisia pollareita, ku eivät estäneet vaan antoovat tapahtua. Moon aina sanonu jäläkipelien olevan niitä parhaampia, niis toimitteloo aina ne parhaammat ja osaavimmat ihimiset, jokkei koko pelin aikana satu esimerkiksi mailahan saatikka kiakkohon. Täs on ny sama juttu. Syyllisten etsintä ja viattomien rankaaseminen.

Laitan tähän ny varuuksi, notta jos mun nimi oli kuitenkin aamulla leheres siinä poistunehien kohoras ja näjettä mut tuala tunnin päästä pyäräälemäs töihin, niin sanokaa nätisti, notta son ny pitkä vapaa, mee pesemähän markkinaklettus.