Etsin kuumeesesti olemattoman muistini syäveriistä eilisiltana tv:s esiteltyä hämähäkinseitti taiteelijan nimiä, se alko Sara..-sanalla. Noh, mihkäs mä sitä tarvittenkaan, mä oon kans yhrenlaanen hämähäkinseittitaiteelija. Tai ainakin annan hämmähäkiille mahrollisuuren toimia mun tyänä taiteelijoona. Hämmästyttävää kyllä, ne on varmahan yätyälääsiä; hämmähäkit, kun niitei useenkaan näje mutta kaunis seitti oli taas aamullakin parvekkehella nurkas. Komiasti kastehelemet kimalteli siinä. Olisin kuvannu, mutta ku se kamera. Niin, se on hyväs talles.

Kuulin mennä viikolla, notta Manner heimi, Sipelius, Svin hufvud, Paasi kivi olis mun sukulaasia. Minen muista niitä, koskaan ei keriitty treffata livenä mutta ny eileen illalla mä hämmennyyn tosi suuresti, ku kattoon ottehen uuresta Manner heimi elokuvasta. Soli aika tumma se näyttelijä. Hevoonen oli tutun näköönen. Ny mä sitte tajuan sen sanonnan, tervetulua vaan joukkohon tummahan. Saas nähärä kuinka kotomaan kansa ottaa tummahipiääsen vastahan Manner heiminä. Seon joko hyvä veto tai täys floppi.

Pyry (3,8v) oli ollu samanikääsen Kaislan kans leikkimäs ja Kaislan äiti oli kiältäny yhtehen huaneesehen menon, ku siälä oli maalipurkkeja. Justihin niin. Olishan se voinu sanua suaraanki, notta menkää tähän huaneesehen leikkimähän, siirtäkää maalipurkkeja vähän sivummalle niin maharutta. Kakarathan oli menny sinne. Tullu sitten johonain välis poikes melekoosesti tällättynä seinämaaliilla! Kumma kyllä, vanhempansa olivat hermostunehet. (jota mumma suuresti ihimettelöö)

Pyry oli osootellu Kaislaa ja sanonu:"Tuo tyttö sinne meni ekaksi!"
Kaisla ei saanut kiukussaan mielehensä Pyryn nimeä vaan oli huutanu suurehen äänehen:EN se ollut minä, SE OLI TUO...TUO...TUO RYMY!"