En tee ny tavoolleni tyypillisesti ja flätäjä kaikkia, johon mullolis miälipires. Joten en ota kantaa eutanaasiaan enkä potilairen kipulääkityksihin. Niihin mulla on niin voimakas kanta, notten halua herättää niistä julukista keskustelua omas plokisnani. Sen voin sanua, notta mulla on usko korkeimpaan ja sitten oon viettäny vieruspetillä aikaa erittäin sairaan ja kipiän ihmisen vieres. Joten kanta on, kannat on. Ne niistä.

Mulla on tulos tuallaanen aarteeren seinämä, ny mä laitoon siihen lyijykynänkin! Siinon sellaanen erikoosuus, notta sen pyyhekummi on musta ja se ei oo kiinnitetty millään rautaasella kaulurilla ja kynäs lukoo, notta

MoMA. The Museum of Modern Art. Usasta. Njuu jookista. Akka toi. Son niin tyyris kynä ja tyyrihistä paikasta, nottei sitä passaa ny laukkuhun hukata, eikä kynän päätä järsiä eikä eres teroottaakkaan.

Ehrotin Pyrylle, 3v, kesätukkaa, sellaasta mukavaa pystytukkaa, seon niin kova hikuamahankin päästään. Muttei ottanu mun puheeni tulta alleen, otti vaan tuulen ja poika oli niinku mä en olisi mitään puhunukkaan.

Yritin viälä kerran ja sanoon sille, notta ajattele ny...sitten ei pääse sääsket ja kaikenmailman öttiääset tekemähän tukkahas pesiä! Se kysy: mitä, tekeekö ne hiuksiin oikean pesän???? Joo, sanoin, ja leikataampas ny mukava kesätukka!

Eikä leikata, se totes, kuinkas sitten mumman hiukset, tekeekö öttiäiset pesän niihinkin?
  Paree olla ny hiliaa, muuten mä menetän polokkatukkani. Eläköön kesä ja öttiäästen pesät munineen!