On taas melekoonen olotila, kunnei oo mitään olotilaa. Aamulla pitää tällätä villahuivi kaulahan ja päivällä ei taharo keherata tulla kotia ihimistenilimoolla mustis kletuus. Mihinä mun färikkähät kletut on? Iloosemmat? Kesääsemmät? Onko niitä ollukkaan? Tuliko kesä viimme vuanna siitä vaan ykskaks? Ny ei tahro tiätää meniskö töihin ilman klettuja vaiko kletuulla. No höhpöh, minen oo ny alasti meinannu mennäkkään enkä oo niin koskaan mennykkään. (Ei saisi näin trossata, se on yks komia aamu, ku löyrän itteni keltaasen kaupan risteyksestä viluusnani....pelekkä ajatuskin jo puistattaa.)

Mullei oo kameras mitään kuvia. Eikä alpuumiskaan.

Seinällä on pesutiinuja. No voi sun, nei mitään tiinuja oo, non pesulautoja. Mulla sormet kirioottaa taas het ekan sanan, jota aivot yrittää muarostaa.

Mun uus pohoja ei anna ny laittaa pesulauroosta kuvia! Jokin täs ny mättää, lavittan ja tiatsikkaruurun välis.

Kerkesin täs yks päivä nähärä tv:stä mainoksen, johona sanottihin: "koe epilointi vedessä". Kuulosti jotenkin tosi intiimiltä. Ennen sanottihin, notta karvapoistoosta on kyse, ny puhutahan epiloonnista. Hianua. Ny ku muistaas sanan. Mihinän sitä käyttääs, no vaikka sen prinipomin kans. Katto ny sitten, minkälaasen epilaattorin kans meet vetehen, nottei oo töpseli seinäs kii...se niistä suarista hiuksista sitten. Pääsöö pian in memoriam -osastohon.

Minen keherannu ottaa eileen kuvia, ku tein tyynyjä ja laitoon niihin sellaasta styroksirouhetta. Meinas vanha imurikin oikeen kualeentua, mäkin olin korviani myären niis sähköösis pyäriöös. Hillittin itteni, ku vanha Vilukissi olis jo flitaassu koko jätesäkillisen lankojen sekahan ja sanonu, pirä rouhees! Minen mitään tyynyjä olisi halunnu tehräkkään.

Mun teköö tosi kovaa miäli suklaata. Minen oo saanu suklaata sitten monen vesikesän jäläkihin...korkeintaan vähä sunnuntakina. Ny mun aivan kärekkin täräjää viarootusoirehista.

Mun aivoni ei toimi iliman tummaa suklaata. Ei ne kyllä silläkään taharo toimia. Olematoonta.