Voi ku o palio asioota, joistei tiärä viälä mitään. Niinku ny eeppinen vetskarikin. Venäjänmaan johonakin pelis, jääkiakko (?), oli ollu sellaanen vetskari. Sitei tarina kerro, notta oliko se ollu valamentajan kletus vaiko pelaajan. Mutta söpö nimi. Minen osaa ommella oikiaakaan vetskaria mihkään klettuhun kiinni, saatikka ny sitten eeppistä.

Jaappaninmaalta kuuluu kummia. Mopo käy kakalla! Kakkamopo. Ny ei muuta ku paappatunturi pihaan taikka soliferi taikka vega ja tankkihin isohko tratti elikkä suppilo, niin saa kakat tukittua tikulla tankkihin menovedeksi. Menis iloosesti kilahrellen tratista tankkihin, ku vähä niinku ensin pilkoos ja pakastaas sitä kiintiää... menovettä.
Vai tarkoottaako tua sitä, notta kesken tunturimopoajelun mopo hihkaasoo, notta kuule, nouse ny päältä poikes, mä meen kakalle tohon puskan taa. Vai onko se sitä, notta mopo oli jo susi syntyesnään, maanantakimalli, pska mopo. Vai onko se niinku Leidi Kaka sitten, Mopo Kaka.
Leidi Kaka vastaa varmahan puhelimehen, ku sille joku sattuu soittamahan, notta:” Leidi Kakalla”. 

Vai oisko se sitten kuitenki sitä, notta joka kerta ku meet hyyskähän, niin mopo tukkii sinne sun kanssas ja kinuaa päästä pytylle.

Onneksi mullei oo mopua. Yhyren Oskun soliferilläkin on joskus tullu kaarutuksi nokkoospuskahan ja mopuletilläkin oon joskus kiärtäny urheelukenttää, ku en saanu sitä pysähtymähän. Mopulettiä siis. Urheelukenttä pysy kyllä paikoollaan.