Muut teköö mitä ne tahtoo, mä teen mitä mä osaan. Moni ei usko mun osaavan leipua oikioota juttuja, niinku korvapuustia taikka tiikerikakkua. Osaan mä. Toki tiikerikakus oli kerran sellaanen virhet, notta ku palan otti kätehen, niin jokaasesta kakunpalasta tuli kolome palapelin osaa. Ruskia kaakaoraita irtos kakunpalasta siististi, mutta noli kyllä heleppo koota taas yhyreksi kakunpalaksi. Eikä kokoaminen vaatinu isua järjenkäyttöä. Korvapuustini on hyviä vaikka uunis pellillä näyttäväkkin kaatunehilta moottopipyäriltä.

Mua ei vaan kiinnosta leipomiset, ei niin sitten yhtään. Mutta linnunkakut alakaa kiinnostaa aina tähän aikahan! Niiren tekemisestä mä tykkään; nei pala uunis eikä tartu kii. Oli eka kerta, ku niirenki kans meinas tulla tulemuksia, siis nekin meinas mennä pilalle. Olin pakastanu niihin kaikenlaasia marjoja...ja ku ei oo pakkaasta pihalla, niin marjojen kohorasta kakku vaan meni kahtia. Höh.  Ny ne on marjattomia sitten.




 

Vähä kalapioota ovat mutten usko lintujen valittavan. Menköhöt Jurvahan valittamahan, yhtehen aikahan sanottihin, notta valitukset saa osoottaa Jurvan kuntahan. Punaaset mariat olis antanu kivat säväykset. Muttei kaikkia ny voi saara. Ei voi kauhalla vaatia jos on lusikalla annettu. Niinku syntymäs mullekkin. Tai on annettu järkiä ja kaikkia kauhalla mutta pihalle tuloo vaan lusikalla. Jotenki sellaaset aivot. Tippaleivät.

  Ei varmahan tartte ihimetellä miksi mä tällääsen kortin oon saanu. Roskisryykkari. Ny ei ookkaan mitään kivaa löytyny niistäkään.



Jossei suksia lasketa, niin ny mulla on koos villahan ja pellavahan liittyvät tyävälinehet: vyyhrinpuut, rukki, klihta ja rohorinraurat (on ne siälä takana, muttei näjy).

Ei puutu enää ku pelto pellavalle ja lammas.