Mulle tuli oikeen hätä kätehen (no, älkää ny niin kiriaamellisesti lukeko), ku Laura ilimootti tulevansa sulhonsa kans kotona käymähän. Son sellaanen sekkaalija ja krotari, nottei paremmasta väliä. Minen tajua, kehenkä se tuloo. Jos se ny lukoo tätä, niin sei tiärä, mikä krotari on.  Hahhahah...

Mun oli pakko toimia.

  Ja tällätä makkarin isoohin kansakoulukaappihin eres paperisia esteetä. Minen oo tyhymä, niinku paperiset sitä ny estääs, mutta yrittänyttä ei laiteta. (Eikös lehtikuviski tapaa lukia, jotta "kuvan pärehöylä ei liity tapaukseen". )

  Kaapis oli tälläänen vakava uhkaus. En löytäny mistään pääkallon kuvaa uhkaukseeni. En eres poikkikulukevia sääriluitakaan.

Mulla on ny vähä sellaanen kutina, notta noli vain niin lyhyen aijan, nottei Laura joutanu kurkkia kaappiihin. Son tämä joulunaika sellaasta, notta paree pitää varansa. Ja jos se on kurkkinu, niin se puhuu vasta joulun jäläkihin. Tai vuasien päästä. Se tiätää kuinka hullua piretähän jännitykses.