Perluskooni sano aamulla uutisis, nottei sillä oo mitään osuutta maan talourellisehen tilahan. Ei mikään tyhymä tyyppi, se huutaa joka pelekää ja sei pelekää. 

Kattelin tos joululahaja eherotuksia: ilimakiharrin…jaa-a, paree varmahan notta ilima ei olis liian kiharrettu, joskus on vaikiaa suaranki iliman kans. Varsinki aamuusin, ku pitääs nousta ylähän ja ottaa aivan hengen kiinni, ku tajuaa, notta pakko seon, noustava on. Aikaanen lintu madon löytää. Yäk.

Urheelija Evi-lä sano, notta jos tuloo paha loukkaantuminen, niin ura on katkolla. Yhtehen aikahan mentihin katkolle hoirattamahan ittiänsä, notta pysty sitten taas tervehempänä häärätä liämiruakien kans.

Toinen lahajajuttu, mitä kattoon oli verenpainemittari…kaikki toiminnot vaikutti tosi tehokkahilta ja jopa hallittavis olevilta. Mutta minen en eres kehtaa kysyä, mitä tuatelapun lopus oleva lause tarkoottaa, se on pahee ku sanaristikootten vaikein sanarivistö:” Täyttö: sähköpumpulla sumean logiikan ohjaamana” .

Mua vähä jännittää, tänään julkistetahan Finlanria palakinnon saajat...ois se, jos oma nimi komeelis saajaeherokkahien joukos. Ei sitä koskaan tierä. Ihmeeren aika ei oo kuulemma ohitte. Hämmästyysin melekoosesti. Moni muukin.

Mun naapurin setä on seisonu parvekkehellensa jokaasena sumuusena iltapäivänä, ku mä oon tullu töistä kotia. Ensin en ollu huamaavinanikaan, nottei se luule, notta mä kattelen ylähäppän niiren parvekkehelle. Parina iltana sitten nostin sille kättä, jatkaen matkaa reippahasti kävellen. Eilisaamuna havaattin, notta moon moikannu niiren uusia parveketuijia.