Joskus kuva kertoo enemmän ku tuhat sanaa. Täs on mun yksi surunaihehistani, murheenkryynini. Monta muutaki torella ikävää kuvaa oisin voinu tästä kohtehesta laittaa mutten ny viitti kenenkään yksityyses omistukses olevaa liiemmälti julukiseksi teherä.

Ajan tämän paitti joka päivä ja yhtenäkään päinä en saa tältä rauhaa. Jos mulla olis ny lottovoitto tilillä tai tuloollaan niin ostaasin tän ja laittaasin  eres ulukokuaren arkkiteherin, Sirèenin Johan Sigfriidin tarkoottamahan ja piirtämähän kuasihin takaasin. (Johanin isä oli myllärinä joskus muinoon ja ammoon täälä mun asuinpitäjäs.)

Kattokaa ny tuata koristustaki tuas klasin alareunas...ekan kerran vasta kuvasta havaattin sen...huamenna pitää oikeen kuvata ja suumata se lähemmäksi, notta mikä seon. Enkä tarkoota tuata reikää klasis. Voi että, syrämmeni aivan itköö.

Son mulla varmahan samanlaanen tunnes ku oli Miataalla aikoonaan, ku se suksitteli kilipaa....hävitä ny runsahan yhyren sarasosasekunnin erolla toiselle.

 Hyljättynä ja unohrettuna. Iliman ystäviä ja rakkautta ei voi kukaan kasvaa ja voira hyvin.