Meirän tyttökultien naisporukalla oli vuasittaanen kokoontumisajo -viikonloppu. Olimma korkian paikan leirillä ja kerääntyminen joukkioksi oli tällä patsahalla.

  Mä orottelin ekana patsahalla tyttökultia saapuvaksi ja tulihan ne; sirkutus kuulu jo kaukaa! Solikin jokin nuarten naisten isoo polttariporukka, joka alkas parveelemahan siinä. Soitin nuarimmalle tyttärelleni Lauralle, notta laita ny tiatsikkahas joki karttaohojelma päälle ja etti mut...mä vilikutan sulle patsahalta! Sei löytäny siinä häräs ja kiiruhus ku vaan liikkumatoonta vireokuvaa kaupungista, notta vilikuttelin sitte muille ihimisille aikani kuluksi. Mä vähän uskon, nottei se halunukkaan löytää, se mutaji puhelimes, notta aina mä jotakin konhotan. Höh.

Mutta sitten alakas kuulumahan sellaasta aikuusempaa lirkutusta ja siältä mun omat tyttökultani saapuivatkin. Yhtä hiliaasina ja huamaamattomina ku ennenki. (Huakaus) Kerkesin sanua yhyren lausehen:"Pian Juulia ottaa kameran esille ja nappaa ekan viattoman miespolon kiinni pakottaen..." Ja samas Juulia nappaski miähen kiinni, en keriinny lausettani lopettaa ja niin mies paparatsioi meitä omien viikonloppukiireittensä lomas.

Kuvaamisen jäläkihin siihen ilimesty nuari nainen aikaasemmasta polttariporukasta ja sano, notta tulkaa nyt kilpailemaan meidän porukkaa vastaan! Ehdin kysäästä, että tässäkö, torilla?? Siinä olis pitäny panna kilipaalut pystyhyn tosta vaan ja kuliettaa munaa! Minen keriinny kysyäkkään, notta mitenkä sitä munaa kulietettaas (moon niin hyvänluantoonen, nottapa molisin ollu ekana juaksemas muna suus ihimisten ilimoolla...), ku Anne Pee sano kalseahkolla äänellä, notta mollahan jo sen ikääsiä, notton tullu munaa kulietettua ihan omiksi tarpehiksi asti, notta me jätämmä ny välihin! Mua alakas naurattamahan, ku se päätti jättää munat välihin, mutten uskaltanu siinä vaihees aloottaa hörsköttämähän. Ihimisten ilimoolla.

Tyttö lähti pettynehenä pois ja mua jäi ny sitten vaivaamahan, notta oltaasko me hävitty nuaremmille munankuliettajille?? Tottapa, meleko varmasti, paree, ku jäi arvootukseksi.

Teevees sanottihin justihin, notton tänään vuaren pisin päivä. Siltä se tuntuuki jo nyt, heräsin liian aikaasin ja mullon ehtiny tulla jo uutta väsyäkin ja ny ei kutenkaan parane enää painaa pääkkyä tyynyhyn. Toki vois sitten sanua, notta ajelin sumus tyäpaikan ohitte tai en muistanu mihinä se on. Sekin menis kyllä läpi. ??

Kävin hakemas tualta vintiltäni, sei oo kyllä vintti, son yläkerta, lisää kaffia, ei täs muutoon pysy hereellä. 14 porrasta oli trampata, olipas muka liika palio tälle aamulle.

Voikaahan taas hyvin, kiriootellahan, soitetahan tai lähetellähän piäniä paketteja! Tyttökullillekin terfyysiä!