Tää pikkukaktus on saanu olla uudes paikas parvekkehella täysin unohrettuna. Ja mitä mä näinkään, kun kävin kattomas, onko ne vielä siälä vai ovatko saaneet jalaat allensa. Oli rumaanen ruvennu kukkimahan! Mun poissaoloolla olis varmahan monelle hyvää tekevä vaikutus!

Moon saanu laitettua sen tuhannen kiriaa johkin, eniten harmittaa se, ku olis pitäny paukutella pihalla. Kirioja paukutella, ei pierutella. Mutten mä ny halua seuraavihin pakkaasihin asti trampata kiria käres pihalle paukuttelemahan. Harmittaa, ku otin valokuvan, kun "ei jalaka jakaantunu" koko huushollis...oli vain kaks polokua, toinen tv:n äärestä jääkaapille ja toinen vessahan ja petihin ja hävitin kuvan huitsin nevarahan. Olisitta ollu tositosi iloosia oman huushollinne siivoohin!

Korinonni viihtyi kans hyvin yksinääsyyres pöyränkulumalla, välillä käyresnäni uures koros laitoon sille vettä. Herelmäfati on Tuiasin käsialaa. Korinonnin laitoon siihen kerraasti hätäistutuksehen muttei sitä siitä sitten enää voinu pois ottaa. Se alakas het viihtymähän hyvin Tuijan ruukus.

Toissa iltayänä kattelin kuumeesesti silitysrautaa ja fööniä, tyäaamu oli eres. Piti oikeen kaivaa pussi pussilta ennenku löytyyvät. Kyllä mä olin iloonen. Sitten muistin, etten ollu nähny sukkahousuja enkä aluusvaattehia mihinään. Ei muuta ku sängystä ylähän uurestaan kattelemahan. Ei löytyny! Meinas aivan mennä yäunet. Olin aivan varma, notta roskiihin non kannettu tai menny jollekin lahajootuksena (sitäki ku harrastin vähä pakates; sulle, mulle, sulle, mulle, mulle, mulle ).

Aamulla taas kaivelemahan pussia, alusklettuja ei niin mihinään! Onneksi mulloli tapana, notta laitoon siihen pussihin tavaraa, mihinä tilaa oli. Kaharet löyty kenkien seasta. Sitten oli kengät katees. Oli muka kesäki tullu ja multa hajos lempparikengät viiime viikolla saumasta ja noli jo pakattu tekijälle lähetettäväksi. Löysin kaharet palleriinat ja hitto vie, molemmat oli vasimen jalaan kenkiä. Ovat edelleenkin. Minä en voi tajuta, mihinä oikian jalaan kengät on!? (Ami...ethän oo lähteny mun tyätä viimme kesänä samaanjalaan kengillä? Sullaku oli samanlaaset ku mulla. Jalaat ja kengät.)

Eilisiltana kävin vanhas paikas vähä sulattamas pakastinta. Vähäkö vaan? No, jestas, siälä kaapis ny vasta jäätä oliki. Iltahan siinä meni aivan mopen persiisiin. Tein silmäyksen makkarin tyhyjiin kaappiihin ja miätiin, nottei niitä trenkää ny alakaa kauhiasti pesemähän, kyllä niiren pölyt on ollu jo mun uutehen paikkahan kannetuus kletuus. Avasin kuitenkin (niinku kotivii -laulus joku avas oven)

Rumpusoolo! Ja toinenki! Siälä oli ikkunakomero kokonaan tyhyjäämättä! Siälä oli kaikki mun aluusvaattehet ja leggingsit sukkahousuuneen!! (Muttei oikian jalaan palleriinoja.) Oikeen taputin ittelleni.

Kuinka molin ne nuan unohtanu? Ei mulloo tapana unohrella! (Kuka ny jo kerkes hörähtää?) (Ny vasta hoksasin, siälä EI ollu sitä niittipyssyä!! Voi jestas, no, olihan se jo tallella alkkarilaatikos ainaki jonkun kuukauden!) Ajatella, jos vanhan paikkani uus asukki (tottapa miäs) olis alkkarit sitte löytäny eikä olis keherannu ilimoottaa mulle mitään, notta tuukko hakemahan, mullolis sun nimettömiä. Molisin ollu loppuelämäni tiätämätöön, kelle tuli aluuspöksyjä lahjootettua vai olivatko mennehet jonkun leheren kans, johona olis ollu mun nimi ja osootes karkiajäteasemankaatopaikanhoitajien iloksi.