Kuvasin eileen muuttokasoja äitienpäivän kunniaksi uures tulevas resirenssissäni. Ja sitten heti maanantakiaamuna päätin valkata kuvat konehelle. Tämä jäi jäljelle. Mä kuulun tositosi hätääsehen sukuhun ja se tuli taas toristettua.

  Vaatehuanehen katonrajas on tanko, jolle ei oikia ihiminen uletu muutoon ku miästen rakennustikkahilla. Huanekorkeus on normaalia korkiee ja mä normaalia matalee. Melekoonen dilemma.

Mutta se pitää sanua, notton mulla koordinaatiokyky parantunu ny portahia trampates vai mikä se kyky on, ku pysytähän pystys korkiallaki paikalla heilumati ja putuamati? Taitaa olla vaan krupin hallinta parantunu. Ja jalakalihasten. Niin, tämoli ainua kuva, jokon ny näyttää teille. Minen oo koskaan keränny henkaria, mitä ny aina vaan ottanu kauppojen porstuoosta mukahan, jos laatikos on lukenu "ota tästä". Sehän on suarastaan komento ei pyyntö. Ny mä voin laittaa saman komennon katonrajahan, notta ota tästä, jos ultut! Hahahhaahhh....kolomemeeteria korkeutta!

Ja tämä on vain yks kohta ylätangoosta, niiton kaksin kappalehin katonrajas. Laukkujaki, sellaasia olokapikkuusia, on melekoonen määrä. Kiitos flikat, ku ootta jättäny ne mulle. Koskaan en oo niitä tarvinnu. Noh...ainaki on ny henkaria poikinensa. Tiänny tuallaasta keräälykohoresta olevaksikaan. Elämän kiartokuluku on taattu. Pikkusiskooni raijas joitakin mun tavaroota niiren ullakolle, mun syntymäkotohon tyylillä "Jos Joskus Tarvitahan" ja mä suaritan flikkojeni tavarootten kätkemistä, vuaros on seuraavaksi nuarimmaasen kiriat ja tekniikkaleekot ja pehmolelut ja pelit ja piirrustukset ja ja...

Mitäs mä tuala ylempänä puhuun, nottoon normaalia matalee ihiminen! Kuka on muuten sanonu, nottei 158 senttinen oo normaalin kokoonen!! Alakaan taas hermostumahan. Kuka on sanonu, nottei seoo oikia pituus ja kaikki sen ylittävät vaan oo jotakin hongankolistajia! Ovekki aukee ylähältä asti, ku mä ne aukaasen!