Jotenki ei vain ny skulaa. Tulevassa työhuoneessa on edelleen vain 2 polkua ja tavaroota katees, notta kaipa nekin laatikot ja pussit tulis tyhjentää mutta ei nyt vaan skulaa. Skulaa? Mä en sitten yhtään tierä, mitä se sana tarkoottaa mutta ei nyt vaan skulaa.

Istuun eileen töistä tultuani hetkisen ja miätiin, notta virkkaisko vaiko olis tekemäti mitään vaiko oikeenko ottaas imurin esille. Siihenhän seki aika sitten meni. Ajattelimiseen. Päätin käyrä hakemas naapurikaupasta huanekalulakkaa. Sitten tuli nälkä. (Ny alkas pyörimään yks teevee-mainos mieles; Nälkä, mikä ihana tunne.) Muistin notta pyhältä jäi kanaa ja keitettyjä pottuja, notta pianhan niistä ny tempaaso jotakin. Paistinpannua ei löytyny, erelleenkään. Son sen vasaran kans vielä reissun päällä.

Noh, olihan mulla mikroaaltouuni. Eihän siitä yhtä hyvää voisi tulla, mutta parempaa ny ruaka lämpöösenä ku kylymänä. Tein satsin lautaselle ja laitoon kuvunki päällensä ja lautasen mikrohon. En lähteny yhtään mihkään, ku mulla on paha tapa joraantua johkin ja sitten parin päivän päästä muistan, notta ruaka taitaa olla mikros. Päätin odottaa, ku mikro klinahtaas valamistumisen merkiksi.

Seisoon ja seisoon. Voi hitto, onko se ny menny rikki, mitään klinahdusta ei kuulunu ja pimiäki soli, mikro! Avasin ovensa...soli tyhyjä! Kertakaikkiaan tyhyjä! Olisinpa hoksannu ottaa naamastani valokuvan, soli varmahan entisestäänki pöllämystynehemmän näköönen. Ruakalautanen oli katees! Ja niin muistamatoon minen oo, notta olisin luullu jo tulleheni syäneeksi.

Raotin lopulta jääkaappia...siälähän soli! Lautanen oli siälä kupunsa alla!

Mun oli täytyny tehrä lautaselle oikeen tilaakin. Lepakot on jättäny tapulin.