Mulla on tämmönen mylly, Neu-le-sampoksi kutsuttu. Ei oo seppä ilimarisen takoma sampo vaan Prymmin. Mukavasti luki ulokomaalaases nimes, notta "mill". Mä oon aina tykänny myllyystä ja meijäriistä.

Mullon sellaanen kiriakin, johona on myllyystä kuvia ja niis asutahan nykyään. Minen oo vaan saanu hankittua sitä meijäriäni enkä myllyä. Niihin mahtuus palio vanhaa tavaraa. Mutta mähän en hamstraa enää nykyään mitään. (Voinko kysyä, kuka hörähti?) Sain eileen lahjaksi aivan ihanan pesulauran...aah, siinoli vuasiluku 1910 ja sitten hantaaki oli syrämmen muatoonen...nonniin, se siitä. Lahajoja ei lasketa hamstrooksi!

  Mä oon joskus vääntäny nyäriä illat pitkät nyärinukella ja neulalla ja nyt tällä saa yhyres hujaukses nyärin äntihin! E tartte ku veivata joutessaan. Mohairilanka ei oo kyllä tarkootettu nyärityksehen, se tarttuu kiinni. Ja lukihan myllyn ohojeeski sitte samoon, heti siälä ohojeen lopus. Luin sen sitten...lopuuksi.



Tämoli hyvä apuvälines, ku tamusin irti kiinni tarttunutta mohaarin haituvia myllynkivestä, nonniin, eiku sammon väkäsistä. Mikä lie apuväline. Mistä lie mulle pesiytyny. Varmahan joku tuanu lahajana. Mähän en hamstraa en kerääle. Tää eioo isoo vempain, varmahan joku hoiturilääkäri-instrumenttiasentaja tunnistaa.

Olin yksis juhulis eileen ottamas viarahia vastahan 4h ja ny mä tiärän, miksi Kekkosen Sylyvi istu lavittalla loppuaikoonansa itsenääsyyspäivän juhulis Urhonsa viäres viarahia kätellessään. Se halus nottolis jalakaterät ja varpahat olemas viälä seuraavanaki päivänä.

Morottelen ny, notta jalaat alakaas toimimahan. Kyllä ne taas joku päivä. Kai.