Tupakissi kiriootteloo päiväkirioostaan. Yks kesti sillä aina kolome kuukautta. Ne on ny kaikki löyretty, osaa jopa joku muukin lukenu.  AKKA on kans saanu nähärä ja kokia monien sukupolovien ihanuuksia kirjehien ja korttien muaros.

Mä kävin kattomas eileen 400 kappalesta vanhoja valokuvia viimme vuasisaran aluusta, jokka oli lasilevyyltä pelastettu ja tehty rikikuviiksi. Lasikuvat oli löyretty jonkun kanalan vintiltä ja kaatopaikalta!! Viälä jäi kuutisen sataa kuvaa näkemäti. Kävin kattomas ja kantamas korttani kekohon, josko jokin olis tuttu ihiminen tai paikka, saataas kaikille nimi tai jotain osviittaa. Muttei päästy viälä mun kotokylähäni asti.

Mullei oo ollu päiväkirioja, mullon sellaanen kuria luanne, notten mä halua jättää jäläkipoloville ittestäni muuta ku muistoja korvienvälihin. Liikaa on varmahan monelle nekin. Muistot musta. Vaikka keräälijä oonki, niin kaikki paperille laitetut salaaset ajatukset on katees. Noh, on ne mun korvien välistäki ollu jo katees kauvan. Ei tällä muistilla mitään miäles pirettääsikään.

Likoostani oon kirioottanu käsin (milläs muulla ny valamihisin tyhyjihin kirioohin kirjootettaisiinkaan) kumpaasestakin kolome kiriaa. Saivat ne rippilahajaksi. Tivihisti olivat rusettinauhalla yhtehen sirottuja, nottei kukaan viaras pääsny plaraamahan.

Niin...mitä me tai jäläkipolovemme jälkelääsillemme jätämmä, seuraaville sukupoloviille?

Rikikameran roikkumahan johonki vintin seinäs olevahan naulahan? Läppärin piirongin ylälaatikkohon? Keskusyksikön ullakon perukoolle? Muistitikkuja piilootettuna sinne tänne ja päälle permanet-tussilla, notta salaanen, älä satu, ei kuulu sulle, älä luje. Kännyköören simkorttia pilivin pimeen laatikooren pohojille; salaasia juttuja sisällään, raukkauren tunnustuksia, ikuusia kysymyksiä; ookko sä munkaa, alatsä mun kaa, se katto mua, sei kattonu mua, mihinä soot, ookko pahas paikas. Pinkooria, jotei kukaan enää selevitä? Reeveeree-levyjä, jotei saara enää mahtumahan mihkään tulevihin laitteesihin.

Ei jää eres säästökirjojakaan. Jää vaan pankkikortti, johona siili kirooloo.