Dum spiro spero. Niin kauvan ku hengitän on toivuaki. Ja sitä samaa on torstai päiviskin. Stainpekkin Johnykin oli jo sitä miältä aikoonaan, kiriootti siitä oikeen kiriankin. Notta ny tuli niinku toristettua, jotta kyllä mä jatkan nyplööllä kulukemista!

Eileen tuli PS ohojelmas (sei oo mikään pitkäaikaassäästämisen ohojelma, vaan puali seittemän) juttua siitä nuaresta poijasta, jokoli koukkuuntunu nyplööksihin ja teköö vaikka mitä sillä lailla. Näytti nypläävän suaraa seinällekkin jotakin, minen saanu kuvasta selevää, notta paksusta narustako rustas. Sitten oli Maaseurun tuleevaasuus leheres kuva aikuusemmasta miähestä, joka kans nypläs.

Mitäkö nämä miähet mulle kuuluu? No, ei niin mitään. Mutta  jotenki ny tuntuu, notta mennähän nyplööksen alakujuurille; miähiin. Nehän ne on ollu ekoja alan asiantuntijoota ja sen jutun tunnetuksi tekijöötäkin. Moon aina tykänny nauloosta ja vasaroosta, notta toivua mullakin viälä on. Oppimisesta. Ja jos tuloo outua jäläkiä, niin son vaan tairetta se.

Moon miättiny, notta miälentilatutkimuksia teherähän aika useen syyttees oleville tyypiille. Syyttees olevakin voi pyytää sitä ittekkin. Pualustajan en oo havaannu sellaasia pyytelevän. Mutta mitä se tarkoottaa, ku leheres lukoo, notta itte syyttäjä pyytää miälentilatutkimusta? Onko syyttäjällä silloon sellaanen tunnet, notta tarvittis omanki päänsä tutkimista?