Mä keräälen näitä tai   mialuummiin näitä kirkkahia. En mä siksi nuata maitoosia yrmi, notta nolis kiällettyjä, nei vaan oo mun tarkootuksihin parhaimpia. Minen ymmärrä, mä luulin, ku sain johoron, jonka päähän saa laittaa pelekän lampun, notta mullolis pilvinpimein rikkinääsiä lamppuja looris, mutta mitä kakkaa. Niitei oo ku isoon lasikipon pohojallinen vasta. Ne saa olla rikkinääsiä, ei siis pirstalehina mutta niinku syrän mennynnä rikki. Mä antaasin niille uuren elämän haavootettuuna ja kaiken nähnehinä. Kuulostipas tua niinku molisin haavootettu tai kaiken nähäny, mä tarkootin nuata lamppuja; luvallisia taikka luvattomia. Mä teen niistä uuren lampun!

Kuulenko supinaa? No, miksei se ourolta kuulosta mutta näjettä sitte, ku moon...rikkonu tarpehiksi lamppuja minkälaanen siitä tuli. Sitten saatta huurahrella, kuka mistäki syystä.

Son siinä! Mun uusi nypylööty kirianmerkki!! Siinon Kokolyäntiä, Liinalyäntiä ja Verkkolyäntiä ja Hapsut. Ja Reikä. Liisa-opekin sano, notta harva ammattilaanenkaan saa nuan komiaa reikää kesken kaiken tyähönsä! Turha kysellä tän hintaa, siinei piisaa piikivekkään, sen verran siihen on käytetty aikaa...nuan 6 tuntia! Nätti ku mikä! (Hassua miten sitä iän myätä oppii tsemppaamahan jopa ittiiään.)

  Kato Ami, mitä mä löysin! Muistakko, ku menit näillä lujaa lippiksen keula taaksepäin käännettynä pitkin kylänraittia! Silloon mei oltu viälä nähtykään uurenuutukaasia rulliksia, jois oli neliä pyärää perätysten! Voi kuinka typeriltä ne näyttikään, ku näimmä sellaasia ekan kerran. Sellaasetkin tuala olis viälä, komeros. Silloon ei ollu kovin moni näillä kulumilla eres nähäny rulliksiakaan, ei ainakaan käytös ja sellaases vauhris, mitä pirit yllä.

Muistan ku mäkin päätin laittaa just nämä jalakahani ja mennä paanalle iliman lippistä. Oli komia kesäilta. Olin nähäny sialuni silimin miten mäkin meen samalla lailla ku säkin. Hypährellen tiältä jalakäytävälle kiveyksen ylitte ja taas takaasin rullaluistimet vaan sois. Tekisin uukkarin R:n pihas, kävisin kääntymäs kunnantaloon parkkipaikalla, puikkelehtisin tavallas autojen välistä. Ihimisetki kattoos mua pitkään ihaalleen. No, kattohan ne .... mä en meinannu pysyä pystys paikoollanikaan saatikka ny ku otin vähän vauhtia, niin johan lyhtypylyväs oli kova sana kaverina! Jarrutus onnistu niin maanperusteellisesti luistimien eres olevalla knupilla ja kämmenpohojilla. Ja polovilla. Ja leualla. Hampahia en onnekseni hoksannu käyttää.