Son alootettu; nypeltäminen ja nypellys, moon nypeltäjä-äheltäjä. Viätän hiliaasen hetken täälä ittekin, sen verran hermoja se kysy; alootusilta. Molin hiliaa melkeen koko aijan, päätin jo mennesnäni, notten mä häiritte osaavia ihimisiä ja istun rauhaisasti orottaen aina opettajaa. Toivon, nottei avoin kauhu paistanu laajakaistanaamaltani kovinkaan kauvas. Meitoli siälä kaks aivan viheriää. Enempää ei oisi voinu openkaan hermot kestää. Mun tuli sitä jo oikeen sääli. Silloli oikeen turnajaaskestävyyttä opettamisehen. Molin nuarin siälä. Kerran niinki päin. Mutta näin sitä oppia siirretähän! Orottakaa vaan mun flikkani! Niiltä varmahan lakkaa puhelimet toimimasta täs vaihees.         

Miten kummas mä ajattelin niiren nyplöölankojen menevän pualille sori nypylään ihan ittestään. Olisinko mä voinu ajatella, notta niitä ostetahan kaupasta sellaasenaan, valamihiksi pualattuna? No, ainaki mulle karu totuus valakeni heti aluus.

Pualaamisvehejes. Täs vaihees käytin viälä konesta...mutta sitten lopuulle laitoon käsin, ku jostain kumman syystä puala putos toista alootettaes laattialle ja ku niiren välistä lankaa ei saanu katkaasta, niin se laattialle puronnu keriytyi aina auki. Kyllä mä häpesin. Muut istu naama tyähönsä päin, niin mä kattelin laattialta nypylöötä alakuillan.

Täs niiton jo, nypyläparia. Joku komia päivä mullon kyllä muavisten tilalla oikeen puiset nypylät! Son eka haave. Uskua täs vaihees mullei ollu viälä mihkään, tyynynki naama katto tekosuuntahan ja mun nypylät oli vaan syrijäs kiinni.
Hilimavainaan pellavapyyhe pääsi neitsytmatkalle. Täs on alaku, yksinkertaaselle parin sentin pitsille. Täs ei oo viälä kuurenparinuttia kokolyänniin. Huakaus, sanana ihan maisteltava, kuurenparinutti.

Lyämähariootusvaihe menos. Hariootusvaihesta ny saattaa kestääki, ku moon vasta kokolyänniis. Kyllähän tämä määrä jo riittää trikooyäpairan rinnuksihin. Eiköstä???
 

Täs mun tyä loppuillasta. Kylymää naurua ja hysteeristä nikotusta ... hahahahahah. Tämän tekijälä oli ziljoona nypylää ja mulla vain 20 kappalesta.

Kuuntelin ja kattelin tasaasesti, ku mua opetettihin, veri kohisi pääs suanis ja syrän jumputti:  toinen ja kolomas pari kokolyänti, ekaan pariin lisäkiärre, ekan ja toisen parin kokolyänti, neula toisen ja kolomannen parin välihin, toinen ja kolomas pari kokolyänti ...

En voinu välttyä miälleyhtymältä, mikä nousi muistin sopukoosta mennä vuasilta, kansakouluaijoolta: ope paukutti kärellään sellaasta rumpua pam pam pam pam, sei ollu triangeli mutta se toinen soittopeli voimisteluhun liittyen....rumpusooloa pam pam pam pam...vaihtoaskel hyppy, vaihtoaskel hyppy, vaihtoaskel hyppy....ku muut hyppäs mulloli menos vaihtoaskel ja ku muut oli vaihtoaskelis mä hyppäsin.