Loorallinen kivoja kirioja orottaa lukemista tai ainaki ny eres paikoolleen laittua. Mutta ku kerää näin, niin sitten voi sanua, notta mullon lukemattomia kirioja ja kuulija luuloo, notta mullon oma kiriasto ja lukematoon määrä kirioja. Oma kiriasto, johona on isoo ruskia kiriootuspöytä keskellä laattiaa framilla ja siinä lukulamppu ja valtava nahkaanen nojatuali, johona mä iltaasin lujen kiriojani. Se lukunuttu hartioollani. Toki tua valtava antiikkinahkaanen nojatuali ei olisi siinä kiriootuspöyrällä vaan laattialla.



Tuanne päälle on laitettu jemmahan kakkuvuakia. Laitan ne sinne aina uurestaan, ku moon saanu kakkuja uunista ulos. Ai, mistäs mä muistin, notta tiärättä, notten pahemmin leivoskele. Miten ne ny tuala muutoon voiskaan makoolla joutilahina. Joku kaunis päivä mä keksin niille oikiat paikat ja käytöt. Ny sataa.



Löytyy muitaki jemmoja, esim.kenkien kuivattamisehen. Kehtaa sanuakkaan, notta palleriinat piti laittaa astiakaappihin taas naamallensa. Minen oo saretta keksiny.
Panin tuan kuvan nuan piänenä, nottetta kysy, miksi non astiakaapis.

Mostin eileen tosi komiaa ikkunaverhokangasta. Pellavaasta. Kolome meeteriä. Minen koskaan tiärä, kuinka palio niitä pitääs ostaa, ku en kehtaa sanua myyjälle, notta tästäki tuloo hames. Siksi on hyvä ostaa monta meeteriä. Onneksi sei ny kysyny, notta salinklasihinko tämä tuloo? Sellaasta viininpunaasta ja sen pintastruktuuri näytti vähä niinku kallihiltakin. Pintastruktuuri...hmm kiva sana. Tiärä sitten mitä son kotomaaksi, mutta kuulosti asiantuntevalta.

Pitääs ostaa sähköhammasharia. Ei tarttisi olla niin aktiivisena ja energisenä heti aamusta(kaan), riittääs, ku hilioolleen vaan siirtelis hariaosaa purukalustolla. Mutta sitten loppuus se vähäänenki liikunnallisuus.

Jossei ikkunaroitikangas luannistu klettuna, niin laitan piruuttani sen sitten henkarilla klasin sivuhun roikkumahan. Kartiiniksi.