Alakuviikosta yhyren Paulan kans miätiimmä monia isoja asioota ja vähä piänempiäkin.

Perintehien siirtäminen jäläkipoloville on meille kummallekkin kunnia-asia. Murretta mun flikat saa oppia tästä plokilta jo riittämiin (ja te monet muukkin, hahahah), notta se puali on kunnos. Sitäpaitti oon alakanu kuulemma puhumahanki leviää ja lisänny uusia vanhoja sanoja melekeen joka lauseehin. Son hyvä, notta tälläänen päässilimäänenki oppii uutta!

Niin Paulaa murehrutti sellaanen asia, ku kukaan ei vissihin osaa enää juara kaffia talterikilta? Osaattako te? Minen ainakaan. Päätimmä sen siliäntiän opetella ja siirtää ryystämis-perintehen jäläkipoloville.
 
Vaihramma isoot teeman mukit pois kaffipöyrästä ja otamma posliiniset arapialaaset kaffikupit lautasineen käyttöhön! Kuuluu sellaanen kiva äänikin, kun posliinisen kaffikupin laittaa talterikille! Voin ottaa lusikanki uurestaan käyttöhön, vaikken tartte sitä, mutta pari sellaasta lusikan heilahrusta kupinseinämähän varmahan kuulostaa kans kivalta. Pari vaan, niinku pressanlinnas teköö ne karetitkin. Ei ne saa flätköttää lusikalla kauvaa aikaa, sulaa se sokuri vähemmälläkin.

Laitamma pöytähän posliiniset kupit aluslautasineen, otamma sokurikiponki esille, kaaramma kuppihin kaffia (mialuuten ny mustaa vaikka aluuksi, notton oikeen kuumaa), pistämmä sokurinpalan huulien (hampahien?) välihin, otamma kupin toisehen kätehen ja talterikin toisehen kätehen silleen sormenpäiren varahan ja kaaramma tuas sylyn yläpualella kaffia lautaselle, laitamma kupin pöyrälle (vai pitääkö se olla siinä toises käres koko aika, hmm) ja sitten nostamma sormenpäis olevan aluslautasen kaffiineen tuahon huulille ja alamma RYYSTÄÄ kaffia pitkin veroon niskaa kohoren. Sokurin palan pitää olla sitte hollilla huulilla (hampahien välis, jos on?), notta kaffi pääsöö sokurin läpitte.

Kaffia ryystetähän aika pitkin veroon suuhun päin ja ku kaffi loppuu niin toisella kärellä kaaretahan kupista lisää, iliman notta talteriikkia laitetahan pöyrälle välillä. Sokurinpalaa mei vissihin tulla aina lisäämähän suupiälehen joka ryystäyksen jäläkihin. Nykyynen sokuri sulaa kyllä nopiaa, niinku Pulumu aikoonaan.

Ja ku kaffi on ryystetty kaikki kupista niin laitetahan talterikki pöyrälle ja kuppi sen päälle ja jäärähän orottamahan josko joku kaataas lisää.

Harioottelemma niin kauvan, notta osaamma sitte siirtää perintehen jäläkipoloville (vaviskaa etu-ja jäläkipolovet!). Harioottelemma myäs niin hyvin, notta osaamma ryystää sitten joskus myähemmin kaffia lautaselta iliman kaffilautasen reunan kosketusta huulihin! Kyllä se kaffi oppii kovas imus liikkumahan suuhun asti!

Jos että tunne mua ja Paulaa, niin tämän harioottelunvaihehen aikana taatusti tuutta tuntemahan! Moomma niitä, joilla on rinnuspiälet kaffiläiskis!