Hätä ei luje lakia. Yhyren tuttuni hermot oli vaatinu salaasia hermosavuja ja soli menny parkkipaikalle autohonsa istumahan, ku siältä ei näjy mihkään. Mutta ku päivä oli ollu kuuma, niin kukas sitä ny autonovia sulukoo, jää kurja hajukin autohon. Oli istunu etupenkillä sivuuttaan ja jättäny pitkät säärensä auton ulukopualelle. Aikansa kuluksi siinä sauhutelles oli sitten ojennellu sääriänsä ylähäppäin ja tutkinu niitä joka pualelta kuinkoli rusketukset ottanu, notta oliko takaa kintut vaaliemmat ku erestä vai pitääskö viälä grillata ittiään lisää.

Varpahankynsien lakkauksetkin oli tullu samas tarkistettua. Vähä oli lohjennutta kynsilakkaa, joka pitääs illalla koriata. Varpahien tarkistuksen jäläkihin soli noussu autosta ja kääntyny ravintolarakennuksen takapuolta kohoren  ja vetäny viimmeeset henkoset oikeen nautinnollisesti venytellen yläkruppiaan, kattellu taivahalle ja puhallellu loppusavut korkeuksihin. Suaristanu lyhyttä hamostaan ja ojennellu ittiänsä, ku ketään ei näkyny mailla ei halmeilla ja kääntyny lähtiäkseen pois...

...ravintolan takaovi oli aukinaasena...isoon miäsjoukon ruakapöytä oli ollu suaraa takaovelle päin...jokaanen istu vaharaten avonaasesta ovesta parkkipaikalla tapahtuvaa performanssia. Esiintyjä järkytty kyllä niin palio yleisöstään, nottoli hetken tuijottanu miähiä takaasin käsivarret suarina krupin sivuulla. Siitoli ollu kuulemma vaikia lähtiä tyylikkähästi pois. Kukaan ei ollu taputtanu takaasin kumartelemahan.