(Kuvan siirrossa ongelmia, kuva olis ansaannu tulla isoompana tähän, mutta kones ei suastu ny siirtämähän muuta ku näin olemattomasti)

 Komia Brahma-kana! Ei mikään valakoonen lekhorni. Enempää minen keriinny kuvata, ku kanalauma ja kukkoonsa päättivät joko ajaa mut aluehelta huitsin nevarahan taikka käyrä käsiksi ja näyttää närhen munat. Wanhalla Markilla KAIKKI muut ihimiset sai rauhas tutkaalla niitä, jopa juaksevat ja kirkuvat kakaratkin.

Mutta appajee, ku minä ilimestyyn niiren näköpiirihin pitkine pellavahamehineni, niin johan mua tuatihin lähtöruutuhun lujaa. Kerkesin vaan joka kerran havaata, notta kaulaa alettihin jo tyäntää nokkimisasentohon. Tuli aiva surko omia siroja nilikkojani.   Melekoosta vauhtia ne osas kyllä tulla kohti; ne määräs mulle vauhrin mutta mä sain määrätä suunnan. Hamehenhelemani saatto olla niille niinku häräälle punaanen roiti. Kanoolla ja kukoolla oli aivan ku pörröösestä mohairlangasta tikutut säärystimet kintuusnansa. Höyhenpeite oli vahava ja tuuhia. Olisin halunnu nähärä minkälaaset varpahat siälä alla oli, mutta jääköhön ny arvootukseksi. 

 Tähän plakaattihin törmäsin Virroolla Perinnekyläs.   Tämä söpö ampiaaspesävainaa löytyy täältä terassilta ja sen toinen pualiska oli nurtsilla. En tiärä, mkä tämän on purottanu ja katkaassu kahtia. Onneksi en löytäny kokonaasena...siältäki oltaas taatusti tultu nokka pitkänä mun nilikkoohini tai silimille.

Toisaalta harmi ku minen saanu sitä kokonaasena, olisin laittanu johkin, niinku linnunpesänki kerraasti, sen, joka sitten sytty palamahan olokkarin pöyrällä.