Minen puhu nyt mitään tuulista enkä hermoostani. Nykkin heiluu puunlatvuksis sellaanen...Hermotuuli yksinääsenä. Kieppukoot nyt, pitääs kait muuttaa kauvemmaksi rannikolta, jonnekkin sisämaahan. Ajatella, jos asuusin jossakin saaristos...mut olisi jo varmahan aikoja sitten viäty lepuulle valakooses pairas, jonka hihat on vain taakse solomittavat.

Kattelin eileen pölyystä moottoripyärän istuunta ja kuinkas ollakaan tuli miäleheni yks täti, Raakel, jonka lapset on kieltäny sitä lähtemästä enää yksin autoolemahan mihkään kauvemmaksi, mitä ny kaupas sais muka käyrä, pankis, postis ja apteekis ja sitte pitääs tulla jo heti kotia. Raakel on kaukaa viisas ja on aina sanonu, notta joo joo, mihkäs minä ny enää  kauvemmaksi menisinkään yksinäni autolla.

Mutta Raakelpa on hyvinki kultturelli ja liasuttaa menemähän kaukanakin. Se soittaa lapsillensa lähärön päihin, notta lähren Tyynen kans kaupunkihin asioolle. Lapset ei kiältele mitään, kivahan son ku Tyyne ottaa äitiä joukkohonsa, sillon ei äitikään änkee ratin taa.

Sitä, mitä silimä ei näje, sitei syrän murehri. Raakel jättää vaan sanomatta, notta lähtöö Tyynelle KUSKIKSI.