Eileen töistä lähärön päihin tyäkaverini kauppas kyytiä mulle kuulostellessaan lähestyvän ukkoosen jylinää. Soli tulos Ylistarosta päin. Ukkoonen.

Mä sanoon, notten mä mumma-geeteetäni mihkään jätä yäsyrämmeksi, kotia mun se täytyy saara ja näytin pyärän jopparilla olevaa isua piskotikkuakin.
Nottei mitään häränpäivää, pian mä tästä itteni kiriaston kautta kotia pistän. Ennen saresta. Piskojen välistä.

En päässy ku minuutin ajamahan fillarillani, ku taivas repes! Sen jäläkihin ei ollu enää niin kiirus mihkään, sai uimahallin ristööksis seisua suihkus kletut päällä.
Sateenvarjosta mitään apua ollu, meinas vain viärä mun ojahanki, ku siappas puhurin allensa.
Päätin mennä kiriastohon asti samoolla suihkuulla. Kysyyn toki sisälle päästyäni, notta voinko mä tulla...balleriinakengistäni kuului lurps lurps lurps joka askelehella ja tukasta tippu vesi ja samoon kletuustani. Virkaalija oli tosi hyvä asiakaspalavelija...hymyyli ja sano, tottahan toki, meillon laattialuutuja!

(Tulinko mä ny sitten vähän niinku lakaastuksi, luututuksi pihalle?)

Kotia tulles naapurin tytär katteli mua hetkisen ja kysy sitten, notta pääsikkö kuivana? Soli sellaanen positiivinen kysymys  Mitäs siihen muuta vastasin, ku joo. Ensi töikseni kävelin lurps lurps lurps vessahan viämähän klettuni. Muuton molisin saanu äntihin parketin rakoohin vesivahingon. Kattelin hetken peilistä ittiäni ja sanoon, notta on se, katoovaista on kauneus. Sisäänen kauneus ei näkyny siinä kohoras yhtään. Enkä liioon ollu sokurista.

Aivan oikeen, siälä ne nahkaaset balleriinat on kuivumas, tiskikaapis.
Nua lautaset ei oo likaasia, non käsintehtyjä lautasia, jois on tuallaanen färitys pohojas. Ai niin joo, voihan ne ny olla likaasia, ku mun kenkäni oli siälä.

Minen juanu kaffia enkä skumppaa balleriinoostani illalla! Jokin rääpy ny munkin muistillani.

Lurps lurps lurps.