Piti oikeen aloottaa tekemähän uutta postausta, ku erellisehen juttuhuni ilimesty kaksi niin kummallista kommentoijaa. Äityyvät puhumahan oikeen ulukomaan kiältäki luis vittoniista, kullasta ja sen sellaasista roleksiista ja kutsin händpäkiistä. Mullon hyvä tyälaukku, minen sitä ny vaihra mihkään kutsiihin enkä kelluani roleksiihin. Mullon tuala lipaston laatikos jo yks rantaroleksi. Ruriaa laatikonpohojalta niin niin keltaasella kullalla silattuna "timantteineen", notta silimihin ottaa. En oo koskaan keherannu sitä pitääkkään. Vaikka vois pysyä rantehes pitämättäki.

MInen oo miälestäni käyny ulukomailla muutoon ku kahares kolomes plokis, jokkei oo suamalaasen operaattorin alaasia. Eikä ny oo täyren kuun aikakaan (?), notten oo seikkaallukkaan pahemmin. Mitä ny vähä peljästyyn viimme yänä, ku joku taas leijaali katon rajas hilialleen...mun ei saisi laittaa henkarille kuivumahan saunatakkia, ei ainakaan makkarihin. Se siälä muka leijaali. Ei oo miälikuvitus viälä loppunu. Järki?

Ny pitääs mennä parsimahan pellavakletun tasku, joka retajaa iloosesti maata kohoren. Tartuun eileen kiinni töis ovenkarmihin tai paremminki siihen metallisehen liukuoven ripahan ja ku ihiminen ei tajunnu antaa periksi vaan vauhti jatkui, niin klettu tajus antaa myäten. Hyvä nottei koko klettu jääny siihen kripahan...olis seki ollu näky. Ny ei ollu mitään laukkua olaalla, josta olis roikkunu henkarin koukusta erilaasia vaateparsia, niinku kerraasti rättikaupas.

Minen tiärä ku lehemillä ollehen parsia. Niille sanottihin, ku ne tuatihin haasta, notta mee omahan partehes.

Vaateparsi? Onko tuallaasta sanaa olemas? Niin ja sitten tuli mieleheni, notta on olemas myös puheenparsi.