Kuulin tarinan ystäväni mummasta, joka oli hermostunu 100 vuotta sitten pottahansa. Mumma oli mennen ja tullen ja viälä palateskin valittanu taloon miäsväelle, ku potta vuataa. Kurjahan siihen oli yäsyrännä pissua, kun se vuati. Piti melekeen heti lähtiä pottaa tyhjentämähän pihan perille tai heittää suaraa kukkapenkkihin ulokoportahilta.

Aikansa valitettuansa mumma oli totaalisesti hermostunu miäsväkehen ja reikääsehen pottahansa. Oli kattellu kaapista tinausvehkehet; tinan ja kolovin framille ja päättäny, nottei yhyren potan korjaukses ny miähiä tarvita, mutta potan vuatamisen on loputtava.

Mumma oli lähteny tomerasti hamehen helemat heiluen pihalle potan ja tinausvehkehien kans. Oli viipyny siälä jonkun aikaa ja sitte tullu tupahan kahta kättä heittään, iliman pottaa. Oli vilikaassu muihin päin ja torennu tyynen rauhallisesti:"Ny siälä ei pysy enää paskakaan."