"Oman elämänsä puikoissa" ...nuan kiriootin yhyres postaukses, notta tälläänen kiria klapajaa mun tyälaukusnani painona ja laitoon sulukuuhin, notta son mun oma kiria.

Ologahan tarttu asiahan heti kiinni niin ku sika limppuhun (vai menikö sika rukiisihen?) ja pyysi kommentissaan, notta "paas tulemahan se heti mulle". Ihimettelin vähän, ku se ny nuan, ei soo multa ennenkään mitään kiriaa laihnaksi pyyrelly, son osannu aina itte hommata luettavansa. Muttei mulla ollu liioon mitään sitä vastahan, nottenko voisi sitä laihnata sille. Son sisäsiisti ihiminen.

Ensin se isoo kirjekuari Gil McNeilin kirioottama "Oman elämänsä puikoissa" -kiria sisällään pyäri mun laukus hyvän tovin ja ku purotin sen postiloorahan, johona luki, notta töms 16.30, niin vähän jo häpesin kirieen rypistynyttä olomuatua. Mutta pitihän mun se ny laittaa Ologalle. Pyyretty mikä pyyretty. Luvattu mikä luvattu.

Seuraavana päivänä tuli Ologalta viästi:"hih hih nyt kävi mokaMä luulin, että se SUn kirja on SUN KIRJOITTAMA kirja. Tämä ei vissiin ole...vonkasin sitä siksi, ku ajattelin, ettei sitä saa kirjastosta. Vai onko tämä sinun kirjoittama?"  Sit se lupaali viälä kirian palautuksia syksymmällä ja kehui lähtevänsä puunkantohon. Sitten se viälä viästitti, että oli orottanu vesikiälellä kiriani tuloa!

Mulla oli ensin aivan isoo morkkis, ku lujin sen tekstarin, niinku molisin melekoosesti huijannu Ologaa, sitten multa pääsi isoo hörönauru!

Näin sialuni silimin kuinka Ologa sormet syyhyten, käret vavisten, jantusjaloon, vesi kiälellä, kuala suupiälestä vähä noruenki tamus mun isua kiriekuartani auki ja sitten sen hiliaasta kirian käres pitämistä ja hölömistynyttä katsettaan, ku se yritti ymmärtää...

.... tämäkö Vilukissin OMA KIRIA?? Hiano salanimikin, kirian sisäleherellä mun nimeni, notta son mun ja vuasiluku ... ja vähitellen silimihinsä oivalluksen palaamista... ei tää oo kyllä Vilukissin itte kirioottama. Mahtookohan Ologa ajatella, nottei se ollu mun tyylinen, kirian nimiki iliman murresta. Olikohan se pettyny? Oli varmahan, niin sen täytyy olla.  Pääsiköhän siltä muutama gutturales elikkä suulakiääntehia? Se oli tosi kohtelias, aikuusten oikiasti, ku se kysy tekstarissaan, notta "Vai onko tämä sinun kirjoittama?" Hyvin kasvatettu nuari nainen!

Molin sille rehellinen ja sanoon, nottei sollu mun itte kirioottamani. Mulla oli haamukirioottaja. hahahahahahahahah