Mostin polokupyärän! Runbiken, son niinku vähä sellaanen juaksupyärä.

Siinei oo polokuumiakaan, mutteipas sitte tipahra rampiiltakaan koskaan kipiästi kovaskaan vauhris tai varsinkaan justihin alamäes! Minen usko, nottei kukaan lukijoosta oo muka koskaan tipahtanu rampiilta? Vauhti sen kun jatkuu ja tennarit leimaa hiakkatiätä pyärän rungon molemmin pualin ja itte istuu kipiästi haaruksilla siinä keskellä.

Näjin tällääsen kerran kesällä Tamperehella ja poijan koltiaanen meni sillä niinku viimmeestä päivää, kanssakulukijootten oli vaikiaa pysyä peräs.
Nostin uuren juaksupyäräni ny soffalle orottamahan ekaa ulukooluuttamiskertaa. Vaikiaa tualla on tavaroota kaupasta kuliettaa, mutta laitan ne vaikka reppuhun. Istuumen färikin on vähän niinku jo sininen vilikku, jos vaikka viälä laittaa jonkinlaasen sähkööstyksen suajan alle, niin ei tarttisi huutaa sininen vilikku, sininen vilikku. Pysyys istuunki sulana. Ja persusta. Uskon, notta tähän sais jonkinlaasen visiirinki suajaksi. Kärpääset sais tömähtää siihen sitte kivasti.

Mulla ja hamsterilla on ny sitte molemmilla juaksypyärä. Hamsterilla ei oo kyllä koskaan posket tyhyjät, mutta mulla on. Mitäh? Häh? On mulla!!