Hollyltä Hickorylanelta, Sesileltä ja Ireneltä Route 66:lta tuli tunnustus ja meemi. Nyt on pakko tunnustaa, etten oikein osaa tunnustuksen kieltä, meus voisi tarkoittaa minun, gentidos aistejani ja silleen. Tämä blogi tekee jotakin lukijan aisteille. Niin se on ymmärrettävä. En kuitenkaan uskaltanut laittaa otsikoksi, notta varootus...

TUNNUSTUKSEEN KUULUVA HAASTE KUULUU NÄIN:

 

1. Laita tunnustus blogiisi.
2. Kirjaa sinne myös nämä säännöt.
3. Linkitä blogiin, josta sait tunnustuksen.
4. Listaa viisi aistia ja kerro mitä ne merkitsevät sinulle.
5. Haasta viisi muuta blogia jättämällä niihin kommentti.
 
Näkö: Erittään tärkiä. Olis kauhiaa, jossei näkisi. Näilläki klasiilla se on useen niin ja näin, notta tierän, mistä puhun. Päätteellekki kattoes nytkytän päätäni ylös-alas niinku kana, joka nokkismisvuarollaan pääsi jyväkipolle asti.
 
Maku: Kauhian tärkiä! Mistä sitten vois tiätää, jossei olisi makuaistia, notta miltä suklaa ja suklaajäätelö maistuu!? En saata eres kuvitella, notta lipittelisin jäätelötikusta vaniljanmakuusta yökötystä enkä eres tiätääsi, mitä syän. Kaikista kauheinta on se, ku mulla on niin kehittyny makuaisti, notta maistan hajuvedet suussani, sei oo mukavaa. Mä alan aina silloon massuttaa kummasti. Sanoosin notta liikaaki pirän mauista (kuinka tua kiriootetahan...?)

Kuulo:
Tärkiä tämäki! Kuulen liikaakin. Vasimella kyllä huanommin ku toisella. Tykkään musiikista. Toivottavasti ei jouru koskaan valittemahan, tämän antaasin sitte mennä ekaksi.
 
Tunto: (Nykkin on ongelmia kyykkyes muistaa, notta minkä kokoonen nykyään on, tuloo seinä tai lavitta nopiempaa vastahan kuin ennen. Sitten pössähtää istualleen.) Sanoosin kans, notta olis hengenvaarallista olla iliman tuntoaistia; ei muuta ku sekoottelemahan rupisoosia paistinpannus sormilla tai kävellä talavella sanraalit jaloos töihin. Toki sitten pitääs tehrä niinku Pyry-poika, ei muuta ku nualemalla ottamahan selevää erilaasista materiaaleista.
 
Haju: Joskus tuntuu, nottei tätä tarttisi olla niin palio. Minen voi olla samas huanehes, jos jollaki on kauhiasti hyvää tuaksua rekoltees tai korvantakana tai pesemättömis kletuus. Mä alan silloon massuttaa ja voira ylenhuanosti. Hyperventilointikaan ei siihen auta. Kerran joku kolumnisti kiriootti, notta on hianostelua sanua, nottei muka kestä tuoksuja, notta onko muka selevä viinan ja paskanhaju parempaa kuin hajuvesi!?? Vastaan tähän, notta ON!
 
ylimäärääsesti se Kuudes aisti: Ikävä aisti. Mulla siton 101 %. Tierän useen, mitä ihiminen ajatteloo, vaikkei se suutaan avaasi tai paperille mitään kirioottaasi. Seon ikävää se. Ei silloon voi eres riirelläkään, kun ei voi sanua, notta taas sä sanoot nuan. Silloon munkin vaan pitää olla hiliaa.

Mä haluan haastaa meemihin ja antaa tunnustukset:
Satulle, joka kirioottaa useen runomuorossa ja laittaa sopivia kuvia niihin, haluan tiätää, mitä sille merkittöö aistit (varmahan palio), Arjaannelin, joka saa mut nauramahan äänehen, son vähä samanlaanen pumpulipää ku mäkin tai ainaki annan ittelleni luvan niin luulla (nyssoli kirioottanu itte-eletyn jännärin!), Millanin, joka sai mut ajattelemahan, miltä tuntuus, jos plokiystävä vain katuaas ikiajooksi, eikä tiätääsi, mitä sille kuuluus ja onko sitä olemaskaan enää, Annen, jokon mulle aivan uusi tuttavavuus täälä plokistaanias, ja Lakritsirouskun, joka asusteloo siälä, mihinä mäkin haluaasin. 

On se vaan niin, notta tootta mulle kaikki tärkiöötä, mitä sitä peittelemähän.

(Lakritsirousku mainitsi, että prenikan kirjoitus on Portugalia ja tarkoittais jotenkin, notta tämä blogi sekoittaa aistit. Meinasinki laittaa otsikoksi aluuksi, notta varootus...)