Törmäsin ihanaan vanhaan tuttuuni. No, ei se iältään oo vanha, mua nuareeki, mutta sellaasehen, jonka kans harvoon enää nährähän ja praatahan ja laitetahan mailma kuntohon. Son sellaanen kans, jollekka aina sattuu ja tapahtuu. Molimma joskus nuarena hyvä pari...Son se, jolla oli koulus paita useen väärinpäin ja housunpultusta retaji peräs pitkähänsä sukkahousut. Ne, joita ei ollu aamukiirees löytäny.

Soli tullu tänään töihinsä fillarilla. Ei siinä mitään, mutta sillon aikamoonen tyämatka ja minä toki äänehen ihastelemahan hyvää kuntuaan ja sitä, notta tokihan se ny päällekin päin näkyy. Fillarointinsa.

Se katto mua pitkähän ja sano viimmeen, notta vai näkyy? Ai notta sekö, kun nojaalen tyätualihini enkä saata oikeen istuakkaan? Minen olisi sitä heti havaannu, mutta se kerto, kuinka oli päättäny lähtiä Laihialleki asti alakuviikosta shoppaalemahan fillarilla. Eihän siinä mitään, mutta ku takaasinki piti viälä tulla, loppumatkasta alako vähä tihkaastakki.

Epääli, nottei lestaakaan ollu näkyny ollenkaan koko matkan aikana persustan alta, ku seki oli nii kapia ja pikkuunen. Lesta siis. Ei ollu auttanu ku ottaa hymy naamalle ja polokia kotia asti. Ihimiset oli varmahan kattonu, notta kyllä siinon onnellinen nainen, vaikkei oo lestaakaan fillaris. Tai juuri siksi. Paikat oli ollu kuumina ja hellinä kotia päästes mutta oli ollu harmi, kun ei kotona ollukkaan kukaan orottamas ja toinen kävi kuumissaan. 

Kysääsin sitten, notta menikö pua rakoolle? Se tuli mun etehen ja taputteli hoikkia reisiänsä ja hoki, notta nämäkin on aivan maitohapoolla ja persusta hellänä, ei uskalla kunnolla istuakkaan ja kotiaki pitääs viälä illasta polokia.  Minen uskaltanu yhtään sanua, notta hullu son, joka niin kylypöö, notta nahka lähtöö.

Lupas hankkia fillarihinsa seuraavaksi uuren lestan, sellaasen isoon traktorinistuumen, johona on tarpeheksi tilaa perustalleki. Mä yritin ehrottaa sellaasta hevoosella verettävän vanhanaikaasen heinäharavan istuunta, sellaasta, johona olis reikiäkin. Tuulettaas hyvin.

Kattoon pihalla lähtiessäni sen fillaria ja sitä hoikkaa istuunta...menin takaasi kaupan ovelle ja huusin siältä, notta tuas sun lestas on ilimarakokin! Se totes, mitä sitten, ku lesta katuaa puan alle, siinei palio ilimaraot auta.

Kesää viälä jäljelläkin...toisaalta se traktorin istuun vois ollaki sille tarpehellinen hankinta. Ei viälä koko peliä oo menetetty. (?)