Karoliinan Kahvimylly Joutsas ... pannusta jo näki, mihkä tultihin, ku Laura oli ensin selevittäny osoottehen ja tuas mopon alapualella luki, notta
joka kuulemma tarkootti mua! Höh!

vessaskin oli tällääsiä, en minä näillä leikkiny, kunhan kattelin pytyllä istuessani joutessani.
Porkkanakakkunikin oli niin isoo, notten minäkään pystyny sitä syämähän kaikkia! Ja korvapuustilla oli halakaasijaa peräti 11 senttiä!
Oli kauhiaa jättää osa lautasille, muttei keherattu nennä sisätiloohin sanomahan, notta motamma nämä joukkohon.

Vanhas Porvoos sitten reissasimma tällääselläkin, niin näki palio lyhyes aijas, jäi pikkuputiikiis kulukemiselle enempi aikaa. AAAAH. Ja kuvitelkaa kapion kopse...mä videokuvasin koko aijan, notta sain kopsetta kuuluville!

Päästihin oikeen joukkohon! Oli sellaanen kunniaviarasnäytäntö, johka vain kylymästi menimmä joukkohon istumahan tyyrihin näköösinä. Oli kenraalinäytäntö niiren tutuulle ja sukulaasille ja kutsutuulle.
Mei niinku kuuluttu Laitisihin, jokka taas oli tätä porukkaa:

Ennen tätä reisua tapasin OLLIN livenä täälä mun tyänä ja soli kulukaa tosi kiva ja mukava ihiminen kertakaikkiaan, samaten oli Äijönsäkkin! Molisimma voinu praatata vaikka loppuviikonki, ei päästy ku alakuhun, mutta tästä on hyvä jatkaa. Soli täälä päin lomareisus ja päätti käyrä kattomas kuka mä oikeen oon. Mun intuitio ei pettäny tippaakaan, son niin kiva, kun ajattelinki! ... vaikka Olli peljätteli aluuksi, notta mitäs sitten, jos ne on moottorisahamurhaajia!!? Sanoon, notta jos sahan kans tuutta, niin sahas pitää sitte olla polttoainestakin, minen oo saanu koskaan käyttää sellaasta, jos siinon ollu terä paikallaan taikka polttoainesta tankis. Tulivat iliman sahaa. Eikä sillä ollu puukkuakaan eikä puntaria, vaikka suanissaan virtaaki kanskin pohojalaasta verta.

ja sitten loppuviikosta mä kulukaa tapasin eteläs TEEKOOn kans livenä  kotonaan ja savenvalantahuanehes! Siinä oli kans tositosi ihana ihiminen pikkuusen flikkansa kans. Meille kävi justihin samoon, ku mulle ja Ollillekin, notta puhuusimma viäläkin, jollei mua olisi karhattu autohon johonakin välis ja hoettu, notta kyllä meirän pitää ny mennä, matkaa o viälä palio jäljellä. Teekoonkaan kohoralla ei intuitioni pettänyt!

Mulle jäi tällääsiä Teekoo:lta joukkohon, soli näitä itte teheny:

ja

nuasta linnuusta, jokka nojaa mun kastelukannua, mä teen koruja!

Mulla on siis kertakaikkiaan ollu viimme viikko tositosi mukava ja erilaanen, oon saanu tutustua kahteen ventovieraasehen ihimiseen, niin ja pikku-Elviiraankin ja jokka tuntui heti niin kotoosilta ja tutuulta, jotta uskon, nottei nämä tapaamiset ja yhteyrenpirot tähän jääny. Ja sitten sain vielä ostaa ihanaa ittetehtyä keramiikkaakin, jolla on sitten aina sellaanen isoo merkitys, ku niitä katteloo ja varsinki, kun niihin liittyy tarina. Teekoolla oli ihania keramiikkataulujakin! Kankahallekkin se osaa maalata!

Reisus päätteeksi sain olla viälä tapaamas kasvatustieteeren maisteriakin, mun omaa kummilikkaani, joka oli saanu opiskelunsa päätihinki. Laura varmahan orottaa jo jantusjaloon, notta enkö sano niiren tapaamisesta mitään, joo, siitä tulookin sitten jo toinen juttu.

Sellaanen pikkuunen kaiherrus jäi tuasta Vanhan Porvoon reisusta, notta kaikki muut paikat tuntuu ny niin arkisilta. Molisin sopinu hyvin idiegoni kans asumahan Vanhaan kaupunkihin, kattelin jo vinttihuaneitaki sillä silimällä...

harmittaa niin viätävästi, kun unohrin valokuvata tuan taloon savupiippua, johona kasvoo pikkuunen PIHILAJA!

Tätä ratia sitten varmahan lämmitettihin puulla!