Ku ittellä on ny sellaasta hiliaaselua, niin on aikaa juoruta muiren asioosta ja niitähän riittää! Sirkka tuli tos yks päviä mua vastahan ja sanoi hermostuneensa niin totaalisesti klettukaupas pukukoppien peiliihin, ku niitä oli ollu joka pualella! Eivätkä niin kunnollisiakaan peilejä ollu ollu! (Onkohan yleensäkkin pukukoppien rakennuspäivänä aina jokin peiliale meneillään?)

No, kletuusta, piänistä ja peilillisistä sovituskopiista pääsimmä lliikuntamuatoohin, kuinka ollakkaan. Sirkka kerto, notta noli joskus jonku toisen naisen kans päättäny, notta ny pyäräälähän kiloja pois. Muttei kumpikaan halunnu koluta taas kerran kotomarkkien tuttuja teitä ja kattella samoja vastahan tulevia. Eihän hyvillä hoksottomiilla varustetuulta naisilta ny ideoota puuttunu. Ottivat hiasen ja laittoovat sen autonlavalle polokupyärät päälletysten ja niin ne ajo jonneki viarahalle paikkakunnalle ja ottivat lavalta fillarit ja hyppäsivät lestalle ja paanalle menoksi.

Ystävätär oli ajanu Sirkan takana ja aina välillä huutanu:"Auto tuloo!" Soli sen merkki, notta kumpiki nosti nopiaa perustaa ylähänpäin istuumelta, ettei posket vain valu lestan ylitte, ku ei koskaan tiärä, minkälaanen kuski ohittavas autos olis. Ja niin peppu tiukkana ja lievästi ylähän nostettuna ajettihin sen aikaa, ku auto oli hollilla, sitten taas sai höllätä ja purottautua takaasin. Sitä jatku koko pitkän pyärämatkan ja arvakkaapa kuinka kipiät niiren pakarat oli ollu seuraavana päivänä! Noli ollu niin kipiät, nottei teheny miäli ollenkaan  fillaroomahan! Noli yllättyny kauhiasti, ku perustas oli niin palio erilaasia lihaksia; lyhyytä ja pitkiä, joita kaikkia oli nostateltu ja tiukennettu liikentehen mukahan.

Ny Sirkka alootti spinningin...muistaakohan peppu ylähännostot ja tiukennukset automaattisesti vai pitääkö jonku aina huutaa takana...auto tuloo!