Kaisa kommentootti erellises postauksesnani, notta silloli ollu silakkalooraa töis mukana, keltaasehen huivihin piilootettuna. Eihän siinä muuta, mutta ku se huivi oli ollu kaulas. Voihan niitä hajuvesia olla vaikka minkälaasia. Tua ei ollu kallihimmasta päästä ollenkaan. Niin mulle tuli miälehen Kaisan kommentista muikut.

Olin kerraasti Härmänmaalla syämäs isoos kuntokeskukses, silloon ei kluteenittomia nuan vain hajettu seisovista pöyristä. Toki ei niitä olisi ollu makaaviskaan pöyris. Niin jouruun tarjoolijatäriltä pyytämähän oman ruakani ja kiiruski alakas jo olemahan seuraavalle tunnille, ku minen ollu hoksannu kävellä heti köökin pualelle pyytämähän lautasellista ittelleni sopivaa purtavaa vaan olin seisonu muiren kans ruakajonos.

Orotin pöyräs lautastani, muut jo olivat melekeen syönehet omat sapuskansa ku mun lautaseni vasta saapu...meinas mennä pala väärähän kurkkuhun heti ku näjin sapuskan. Sain perunoota ja jotakin piäniä kaloja, muikuuksi viaruskaverit niitä kutsu. Mä sain kalaa, mä, joken syä kalaa vasta ku äärimmääses häräs ja silloonki pitää olla olotila toispualoonen.

Muikkuja. Sellaasia piäniä ja varmahan siäviäkin oli kasa lautasella. Tuumasin, notten ainakaan niille ittiäni esittele vaikka mä jo tiäsin keitä noli. Yritin syärä pupeltaa perunani ja salaatin poikes lautaselta, nottei kaikkia passaa palauttaa. Mun oli pakko keskeyttää syäminen...

Kuvitelkaa ny itte...ku te syääsittä ja teitä tuijottaas lautaselta teirän oma sapuska ja sapuskalla on viälä silimäkkin pääs ja jokaanen silimäpari tuijottaas teitä. Minen pystyny syämähän ku monen monta silimäparia tuijotti lautasen reunalta! Kuin jostakin kauhuleffasta. Miten kummas niiltei ollu eres silimiä poistettu! Heräs kysymys, mitä kaikkia niiren sisälle oli jätettykään. Leikkausjäläkiäkään ei näkyny mahan alla.

Syämisestä ei kertakaikkiaan tullu mitään. Mun piti lopulta laittaa niiren silimien päälle keltaanen lautasliina ja sanoon niille hiliaa, nottei saa tuijottaa.